Jämäkäpälöintiä

Kotona 8

2011-10-31T07:04:00.000-07:00

Tykkään olla kotona. Varsinkin silloin kun siellä on siivottu.

Ruoste on hyvästä. Keramiikkalautasen olen tehnyt itse.

Sohva on iloisena. Tyynynpäälliset Espanjasta, olisinpa ostanut vielä toisen vihreän....

Kynttilänjalat on kirpparilta. Pienessä maljakossa säilytän koruja. Viirivehka on siitä kiva että se näyttää itse kun on janoinen ja nuokkuu kohti pöydänpintaa. Sitten muutaman päivän päästä tajuan ehkä antaa sille vettä.

Muratti oli kesällä ulkona, mutta ei se pahastunut sisätiloihin siirtymisestä. Kurottelee veikeästi ja näyttää mukavasti vanhanaikaiselta.

Takan kulmalta kurkkii vanhat olutpullot, mummon sininen kynttilänjalka ja kakunkoristetyypit.

Kummitussyksy

2011-10-30T07:10:00.000-07:00

Syksy on oivallista aikaa kummitustarinoille ja synkille jutuille. Olen ihan nössö mitä tulee kauhukestävyyteen, mutta jotain kummittelua se minunkin mieleni kaipaa silloin tällöin, sopivina annoksina.

Tänä syksynä olen vihkiytynyt teemaan mm. Supernatural-sarjan parissa. Sarja on sopivaa viihdykettä minunlaiselleni keveitä kummitusjuttuja kaipaavalle säikyttelemättä kuitenkaan kuoliaaksi. (Tosin osa jaksoista menee silti sormien lomasta kurkkien ja Bloody Mary-jakso oli peileineen ja japanilaisfiiliksineen mulle ihan liikaa...). Tykkään!

Lukupuolella syksy on kulunut ruotsalaisen John Ajvide Lindqvistin kirjojen parissa. Kirjoissa sekoitellaan kansantarinoita, kauhua, fantasiaa ja ihmismielen pimeitä puolia. Kirjat ovat hyvin omaperäisiä (vai mitä sanotte The Smithsiä siteeraavista kummituksista, jotka ajavat pappamopolla?) ja niissä voi tapahtua oikeastaan ihan mitä vaan. Loistava Ystävät hämärän jälkeen on näistä yhä ykkönen, mutta kuolleiden heräämisestä kertova Kuinka kuolleita käsitellään, hyytävä Ihmissatama ja viimeisin Kultatukka, tähtönen olivat myös hyviä ja erittäin suositeltavia. Tosin tuon viimeisimmän kohdalla lukeminen kävi välillä vähän turhan rankaksi ja oikein pelotti että uskallankohan kääntää seuraavalle sivulle. Tämä kirja on näistä väkivaltaisin ja rajuin, joten en suosittele kovin herkkävatsaisille.

Kävin katsomassa myös suomalaisen trillerin Syvälle salattu. Mukava nähdä suomalainen elokuva, joka on tehty tyylikkäästi ja joka oikeasti pelottaa. Pelottelua oli vähän liikaakin, koko ajan sai istua jännityksessä odottaen seuraavaa säikähdystä joten kovin rentouttavasta leffakokemuksesta ei voi puhua. Tunnelma, värimaailma ja koko esteettinen puoli toimi minun makuuni loistavasti, juoni sen sijaan ei, ikävä kyllä. Oikein harmitti että juoni ja varsinkin loppu oli niin kömpelö. :(

Löytyykö muita kummitusten ystäviä?

Torstain tylytys

2011-10-20T09:20:00.000-07:00

Tänään nukketeatterissa. Eräs oikein suorapuheinen 6-vuotias tyttö teki itsekseen viiltävää analyysia esityksestä parin paikan päässä minusta.

(Hiljaa puoliääneen, itsekseen, selvästi ärsyyntyneenä): "Typerää, ei täs oo mitään järkee."

Näyttelijän töpeksittyä hiukan lavasteeseen, loukkaantuneena:

"Hmph, eikä oo ees harjotellu."

Meinasin revetä ääninauruun, sen sijaan hihittelin äänettömästi salin pimeydessä. Kommentit tulivat nimittäin suoraan sydämestä. Loppujen lopuksi olin kyllä itsekin taipuvainen kallistumaan ensimmäisen mielipiteen suuntaan.

"Eikä oo ees harjotellu". Auts!

Armollisempaa ja pehmeää viikonvaihdetta kaikille! Minä lähden huomenna mökille. :)

Pienet kengät ja videonauhaa

2011-10-18T08:52:00.000-07:00

Tänä syksynä olen hillunut kotona ihan huolella ja putsannut nurkkia turhasta tavarasta. Mustan Aukon a.k.a. varastohuoneen siivouksen jälkeen uskon että mikä tahansa on mahdollista. Mustaan Aukkoon oli nimensä mukaisesti hävinnyt tavaraa aikojen saatossa ja se oli niin täynnä järjestämätöntä rojua että sen ovesta mahtui juuri ja juuri astumaan sisään ja pyörähtämään paikallaan. Siivouksen yhteydessä löysin mm. vanhoja päiväkirjoja (voi punastus sentään...), alastoman nukkekodin perheen, jonka isä oli jäänyt yksinhuoltajaksi, vanhan ja rispaantuneen Leikkimökin runokoppa-kirjan, josta muistin muutamia runoja ulkoa ja yhden valkoisen maton jollaista olen halunnut makkariin... Löytyi sieltä myös jotain täysin käsittämätöntä kuten kahdet videot sekä muuttolaatikollinen vanhoja VHS-kasetteja. (Ja tähän asuntoon on kuitenkin muutettu neljä vuotta sitten. Oletan etten ollut silloin vielä valmis luopumaan 25 kertaa katsotusta Thelmasta & Louisesta tai kohisevasta versiosta Veren vankeja.)

Kun alkuun oli päästy niinkin supermassiivisella projektilla kuin Mustan Aukon kesytys, usko koko asunnon haltuunottoon tuntui mahdolliselta. Yksi kohde kerrallaan, rauhallisesti. Mitä useampi kaappi tai kohde on järjestyksessä, sen selkeämpi pää ja kevyempi olo minulla on.

Viikonloppuna repäsin ja kävin vaatekaapin läpi ajatuksella. Noudatin seuraavaa ohjetta:

• Tyly asenne päälle. Kaikenlainen tunteilu ja nössöily lähtee jäähylle.

• Jos en ole käyttänyt vaatetta vuoteen, se lähtee. Poikkeuksena jotkin juhlamekot tai erityisen paljon tunteita sisältävät vaatteet. Kirppispino ja Uffipino valmiiksi.

• Jos vaate ei istu, on kutistunut, epäedullinen kropalleni, kauhtunut, väri ei toimi tai jostain syystä muuten vaan jätän vaatekappaleen aina käyttämättä, se lähtee. Testaan jokaisen epäilyksiä herättävän vaatteen päälleni ja päätän tunteilematta sen kohtalosta samantien. "Emmätiiä"-vaatteilla on tapana jäädä pyörimään kaappiin.

• Kaikki "tämän kun lyhentäis/kaventais/värjäis, niin tää olis hyvä"-tuotteet pihalle, kun en kuitenkaan tee niitä muutoksia.

• Muistoilla ja ostomaalla ei ole mitään merkitystä, jos se Amerikan tuliainen on jotain edellä mainituista eikä sitä pysty kuitenkaan käyttämään. Pistän hyvän kiertämään ja myyn sen kirppiksellä jollekin onnekkaalle.

Suuri pino vaatteita lähtee piakkoin kirpparille. Huolellisen ja tylyn siivouksen jälkeen kaappi näyttää aika tyhjältä; pitää siis täydentää sitä ainakin muutamalla tuoreella t-paidalla. Ohjenuorani on että harkitsen jokaista ostosta ja ostan vain sellaista josta todella tykkään ja joka sopii monien vaatteiden kaveriksi. Tämän ei kyllä pitäisi olla kovin vaikeaa sillä shoppailen nykyään hyvin harvoin muutenkin.

Tässä elävä esimerkki vaatekaapin perusmokasta. Molemmat kuvien kengät ovat suuri harmitukseni; tykkään niistä todella paljon ja ne ovat ihanat jalassa. Vartin verran, istuen. Koon pitäisi olla n. 37 mutta minulle ne ovat auttamattoman pienet, koko on varmaankin oikeasti 36. Ostin nämä jenkeistä muutama vuosi sitten ja ne olivat viimeiset laatuaan, siksi haksahdin hiukan tiukalta tuntuneeseen kokoon...Typerintä mitä tiedän on kuitenkin liian pienissä kengissä kituminen (tai niiden ihaileminen hyllyssä), joten kiertoon vaan ja kirppikselle. Niisk.

Kotona 7: valokuvaseinä

2011-10-15T09:31:00.000-07:00

Joku saattaa muistaa pitkällisen valokuvaseinäprojektin, josta kerroin aikoinaan täällä blogissakin. Hankimme kämppään kamalan näköisen ilmalämpöpumpun (joka tekee kyllä hyvännäköisiä sähkölaskuja!) ja yläkertaan vievän portaikon seinältä häipyi pumpun myötä kolme isoa Tintti-taulua. Jäljelle jäi tyhjä valkoinen seinä ja se koje. Kekkasin että täytämme seinän mustavalkoisilla valokuvilla jolloin silmä kiinnittyy kokonaan niihin kuviin eikä epäedustavaan koneenrohjakkeeseen.

Haalin erikokoisia kehyksiä kierrätyskeskuksista pilkkahintaan ja maalasin kehykset mattamustalla spraylla. Hyväkuntoisia kehyksiä oli välillä hankala löytää, mutta löytyihän ne lopulta. Operaatio Älä katso ilmalämpöpumppua on vihdoin valmis!

Lähtökohta

Valmis!

Mielestäni lopputulos on varsin onnistunut, mustat kehykset näyttävät hienoilta yhdessä.

Kuvia on matkoilta mökille ja maailmalle, siskoista ja veljistä ja vähän kamuistakin.

Olisihan se projekti voinut vähän aikaisemmin valmistua, mutta kyllä mä oon nyt iloinen kun kuvat on viimein seinällä! Alimmat kuvat näkyy keittiöön asti ja seinää jää aina portaita kulkiessa katselemaan ja muistelemaan mitä kivoja juttuja kuvien takaa muistuu mieleen. Tosi hyvän mielen seinä siis!

Howard's t-shirt

2011-10-11T10:31:00.000-07:00

Se siitä edellisen postauksen tyylikkyydestä sitten. Äskeisessä Rillit huurussa- jaksossa Howardilla (kuvassa) oli tasan samanlainen metrokarttaa kuvaava t-paita (ei kuvassa) kuin minulla. Ja hahmohan tunnetaan varsin, no, mielenkiintoisista mutta tuskin tyylikkäistä asuvalinnoistaan.

Itse en tosin yhdistäisi t-paitaan kirkkaansinistä pooloa ja ruskeita sammareita mut meni jo. Point taken.

kuva google...

Minihame ja eyeliner

2011-10-10T09:14:00.000-07:00

Hiljaiselo alkaa puuduttaa ja haluaisin elvyttää Jämiksen uuteen nousuun. Juttuideoitakin muhii päässä, jostain syystä en vain saa aikaiseksi kirjoitella tänne. Elvyttelyhommiin ryhdytään, yllätys yllätys, asukuvalla!

Vietin toissa viikonlopun sukulaistädin viisikymppisillä, teemana oli 60-luku.

Asuksi valikoitui tämä mustavalkoinen mekko, jonka sain lainaan murun siskolta. Mekko on peräisin 60-luvulta ja on toiminut murun tädin ylppärimekkona (muistaakseni). Toinen vaihtoehto olisi ollut samaisen tädin tipunkeltainen neulemekko, jossa on reikäneulosta hihansuissa ja helmassa, mutta päädyin tähän tyylikkäämpään versioon. Ihana mekko!

Muut asusteet löytyivät kotoa, pyöreäkärkiset tolppakorkoiset korkkarit sopivat mielestäni ihan kivasti aikakauden henkeen. Ainoastaan mustat muoviset nappikorvikset hankin erikseen. (Sekä Maybellinen Master Drama rajauskynän, joka muuten levittyy kuin unelma ja jolla saa tosi mustan jäljen.)

Vielä irtoripset, vaaleaa huulipunaa ja siskon laittama sotkukampaus ja tyyli oli valmis. Ja tulipahan nyt esiteltyä tuore punainen hiusvärikin, paluu voimakkaampaan punaiseen maistuu hyvältä. Niin ja siellä juhlissa oli kivaa, vaikka sainkin varoa koko ajan todella lyhyttä helmaa...

Friday post

2011-09-30T08:39:00.000-07:00

Pitkästä aikaa oloni on kauhean iloinen ja minua on laulattanut koko päivän. Ehkä kesästä luopumisen tuska kestää kuukauden päivät? Vai voisiko syynä olla se että tänään oli kesäisen lämmin päivä ja aurinko paistoi, paatuneinkaan syksyn vihollinen ei voi olla tykkäämättä vuodenajasta silloin kun se naamioituu hetken aikaa kesäksi...

Oli miten oli, olen tyytyväinen. Lauluoloa on odoteltukin jo jonkin aikaa (en lauleskele kun olen allapäin). Perjantaita olen viettänyt ilahduttavan lyhyen työharkkapäivän jälkeen pyöräilemällä kirjastoon haistellen (myönnettäköön) hyvää syksyn tuoksua, löytämällä pari jänskää kirjaa, juomalla kahvia ja etsimällä netistä hyviä biisejä. Loppuilta kuluu mukavasti omassa seurassani kynsiä lakkaillen, John Ajvide Lindqvistin Ihmissatamaa lukien (jo muutaman kymmenen sivun jälkeen jännittää ja lupaa paljon), paheeni Hercule Poirot-leffan seurassa muna-riisipasteijoita mutustaen.

No tosta ei kyllä perjantai paljon parane.

Ihanaa viikonloppua!

Sunday post

2011-09-25T12:12:00.000-07:00

Tänään

• tein mantelileipäsiä

• söin toscakakkua ja omenapiirakkaa

• googletin 60-luvun meikkikuvia ja testailin kahta aikakauden mekkoa

• näin unta Supernaturalin Bloody Mary-jakson (jota en kuitenkaan uskaltanut katsoa kunnolla mutta mielikuvitus hoiti loput) innoittamana silmättömistä, pelottavana möllöttävistä, pitkätukkaisista naisista

• tilasin sen Reginan uusimman sittenkin, vaikka se tuntuukin hiukan liian haikealta tämän hetkiselle sietokyvylleni

• käytin uutta pöllökorua

• aloin lukemaan murulle ääneen lehtijuttua hyvistä proteiininlähteistä vahingossa satuäänellä, sillä olen lukenut viime aikoina paljon satuja (satuääni on hiukan matalampi, vivahteikas ja jonkin verran jännittävä)

• kirosin liian nopeasti hupenevan sunnuntain

Sunnuntain loppumisesta huolimatta kirpeää viikon alkua!

Makea blogi

2011-09-20T10:35:00.000-07:00

Sain ihanalta Sannalta tunnustuksen blogilleni elokuussa, kiitti Sanna! Koska nyt eloni on pääosin hanurista, piristää muffinsitunnustus syksyistä päivää. Tunnustuksen oheen saa tunnustaa 3 lemppariasiaa, joten tässä olis:

Väri: vaaleanpunainen ja mintunvihreä, juuri tällä hetkellä.

Ruoka: Siis pitääkö sanoa vaan yksi muka? Höh, vastaan sitten kermainen vegepasta.

Paikka jossa haluaisin käydä: Niitä on monta mukavaa, mutta olkoon nyt Barcelona.

Anteeksi hyvät blogi-ihmiset, nyt ei pää pysty jakamaan tätä eteenpäin. Koska yritin olla hetken aikaa pirteä ja reipas ja keksin nuo lemppariasiatkin, niin nyt saa varmaan valittaa? Hyvä.

Hanurielon syy on syksy, vuodenaika josta en ole koskaan pitänyt. Lisäksi olen piiitkässä työharjoittelussa jossa minusta imetään kaikki energia joka päivä ja melutaso on sietämätön (tiedänpähän ainakin mihin en tule suuntautumaan...), joten ainakaan toistaiseksi iltaisin en yksinkertaisesti jaksa tehdä yhtään mitään. Kivasta syyspukeutumisesta en voi ammentaa energiaa, sillä pukeudun joka päivä kumppareihin ja boring-ass-ulkoilutakkiin käytännön syistä. Hiukset on värjäämättä. Kirsikkana muffinsin päällä sairastuin taas kerran ja syön lääkkeitä enemmän kuin maksa jaksaisi tykätä.

Että nyt ei oikein kule. Palaan asiaan kun keksin jotain pirteämpää. Mut ne syksyiset kynttilävilttitunnelmoinnit voi lukea jostain muualta, kuitenkin.

SF, osa 4

2011-09-13T02:02:00.000-07:00

Kun ainoat ystäväni ovat nippu nenäliinoja ja Hercule Poirot (elokuvassa, that is, flunssa ei ole sentään muuttanut minua aivan niin harhaiseksi) ja ravintoni koostuu teestä ja juustoruisleivästä (mikä on ihan okei, koska en maista juuri mitään) on ehkä sopiva hetki kertoa matkan teemasta eli ruoasta. Joku lähtee jenkkeihin ehkä shoppailemaan, joku katsomaan nähtävyyksiä, me lähdemme syömään. Erittäin rasvattoman mieheni tavoitehan kuului "3 kg tuliaisina". Jos tunnette mieheni tiedätte että tavoite oli asetettu varsin ylimielisesti aivan turhan korkealle eikä tuota tavoitetta tultu koskaan saavuttamaan. Mutta voi, kyllä me yritimme!

Seuraa pitkä ja varsin yksityiskohtainen selonteko mahdollisille SF-kävijöille. Ja ne kuvat puuttuu koska ruoka oli jo suussa ennen kuin ehti miettiä "ai niin, kamera". Mutta kuvitelkaa.

Amerikassa kaikki on suurempaa, niin myös pizzojen koot. Tilasimme tutusta Extreme Pizzasta takuuhyviä lättyjä, mutta uusi tuttavuus Escape from New York tarjoili myöskin ihan valtavan hyviä, ohuita pizzoja. Söisin sata kertaa useammin pizzaa jos täältä saisi yhtä laatusta tavaraa. Koska ei saa, teen useimmiten mieluiten itse kotipizzaa joka on eri tavalla superhyvää.

Kiinalaisessa luotimme tuttuun Brandy Ho´s-ravintolaan. Lisäaineetonta ja erinomaista kiinalaista, ei ollenkaan sitä perusällökastiketta.

Vanhoista tutuista poikkesimme lounaalle myös Mo´siin, joka on pieni diner North Beachissa. Ruoat ja aamupalat ovat tosi hyviä siellä, mutta tällä kertaa portobellosieni-juustohamppikseni oli turhan rasvaista settiä siihen hetkeen.

Cupcake & the City.

Uusi ihana ystävä oli Chow Castrossa. Kävimme täällä pari kertaa ja molemmilla kerroilla ruoka (Summer salad ja vegehamppari) oli todella hyvää, henkilökunta superystävällistä ja sitruunalimonaadi tuoretta ja juuri oikean hampaat liuottavan hapanta. Tein melkoisen krhm, kattavan vegehampparivertailun matkalla ja voin kertoa etten varmaan koskaan ole saanut yhtä hyvää kasvishampurilaista! Avokadoa tässä ruoassa oli paljon (kuten monissa muissakin, Kaliforniassa kun ollaan) ja mikäs sen ihanampaa. Ylipäätään kasvisruoan ystävä on Kaliforniassa oikeassa paikassa, joka dinerissa ja ruokapaikassa on monesti useitakin kasvisvaihtoehtoja ja ne ovat hyviä.

Hampparipaikoista monet pitävät Burgermeisterista, valintani Vegemeister tuppas olemaan vähän kuiva, mutta vaniljapirtelö sen sijaan taivaallista.

Sushia kävimme nauttimassa Sushigroovessa SOMAssa. Ravintola on melkein teollisuusalueella piilossa, joten sinne ei tule eksyttyä vahingossa. DJ ja herkullinen sushi takasivat hyvän illan, ei halvimmasta päästä mutta hyvä paikka.

Italialaisista Tommaso´s oli tämän reissun valinta. Pizza on herkullista, pastaa en ole täällä syönyt.

Lounas- ja kahvipaikkana tykkään La Boulange Bakerysta. Näitä on eri puolilla kaupunkia. Oli ihan hassua kun näin heti North Beachin Boulangessa saman miehen, joka aiemmilla reissuilla istui joka päivä samassa pöydässä kirjaa lukien. Sama paikka, samat tavat siis edelleen! :)

Jokapäiväinen kahvileipämme kuului myös asiaan. Safewayn leipomopuolen kakut olivat huonontuneet, mutta donitsit, bagelit ja keksit olivat edelleen yhtä hyviä. Tämän taivaallisen, ei liian makean kuppikakun hain mukaan Miette-konditoriasta Ferry Buildingista. Ferry Buildingia suosittelen kaikille ruoan ystäville, siellä riittää ihmeteltävää kala-, liha-, tee-, kakkupuodeissa. Farmers Market järjestetään tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin.

Aamupalalla kävimme mukavassa Zazie:ssa Cole Streetilla. Hyvä ruoka, mukava palvelu ja kiva sisäpiha –paikka on tosi suosittu eikä ota varauksia vastaan, listalle nimi ja odottelemaan. Tuolla haluan käydä myös ensi kerralla.

Teimme myös kotona ruokaa (tai ketä tässä huijataan, miehet tekivät, minä esitin toiveita ja nautin herkuista). Mm. sienirisottoa, pastaa ja olipa meillä ihana meksikolainen iltakin. Miehen toinen veli asuu Missionin kaupunginosassa ja sieltä löytyi kaikki aidot herkut Meksiko-iltaan.

Ja nyt tekis mieli jotain ihan muuta kun teetä ja leipää...

SF, osa 3

2011-09-12T01:48:00.000-07:00

Olen sairastellut, joten bloggaus on jäänyt vähemmälle. Tässä kuitenkin vielä iso kuvatöräys San Franciscosta. Ajatus ei kulje, joten antaa kuvien puhua puolestaan...

Näkymä Buena Vista Parkista.

Näkymä Twin Peaks-kukkulalta. Kun oikein katsoo (isompana), myös Golden Gate näkyy.

Cookie & the City. Evästauko samaisella kukkulalla.

Botanical Gardenissa oli ihania muistopenkkejä. Yhdessä luki "To Karen who loved watercress and mint" tai jotain sinnepäin.

San Franciscossa on vähän muutakin kuin pelkästään niitä suloisia värikkäitä taloja, Financial District.

Taas se Uranus St...

Kävimme hiippailemassa myös "vanhoilla kulmilla" North Beachissa ja vakoilimme viime reissun vuokrakämppää (ei kuvassa)...

Autokorjaamo voi sijaita kahvilan, leipomon ja pikkuputiikkien keskellä.

Hippialue Haight Ashbury sijaitsi myöskin lähellä nykyistä kämppää. Haight Streetillä on paljon ihania pieniä liikkeitä (kuten tämä mainio sukkapuoti, olisin voinut kotiuttaa tuolta joka parin!) ja paljon kiinnostavia vintageliikkeitä, mutta myös jonkun verran epämääräistä porukkaa ja huumeita tullaan myymään takuuvarmasti. Kadun päässä on hauska levyliike, Amoeba Records.

Socks & the City.

Yritän postata pian myös ravintoloista ja ostoksista...

SF, osa 2

2011-09-06T05:53:00.001-07:00

The Naturally Air Conditioned City – San Francisco on kuuluisa sumustaan joka saattaa hyökätä päälle hyvin nopeasti ja muuttaa lämpimän päivän purevan kylmäksi. Vaikka Kaliforniassa ollaankin ilma voi olla välillä todella kylmä, toisinaan taas helteinen (myös saman päivän aikana). Takki pitää olla aina mukana ja kerrospukeutumista suositellaan, itse kuljetin kangaskassissa ylimääräisiä kerroksia sillä palelen aina. Paikallisilla oli farkut jalassa vaikka päivä olisi ollut kuinka helteinen, sillä sää saattaa muuttua hetkessä.

(Kuvia voi klikata isommaksi.)

Näkymä asunnon parvekkeelta. Sumu hyökkäsi yhtäkkiä kahdesta suunnasta.

Joinain aamuina taivas näytti masentavan harmaalta. Kuva on otettu n. klo 8.

Tunnin päästä näyttää jo paljon paremmalta...

...ja parin tunnin päästä taivas on täysin selkeä ja aurinkoinen.

Yhtenä päivänä matkasimme kaupungin auringonpaisteesta sumuiselle Golden Gate Bridgelle.

Sillalla oli todella kylmä! Minun täytyy päästä käymään sillalla joka kerta. En tiedä mikä siinä on mutta upea, punainen silta teki minuun heti ensi tapaamisella suuren vaikutuksen. Auringonpaisteessa silta on vaikuttava näky, mutta sankassa sumussa siinä on jotakin hyvin aavemaista.

SF, osa 1

2011-09-03T05:16:00.000-07:00

Tässä matkajutun ensimmäinen osa.

Todennäköisesti kirjoittelen reissusta useammankin jutun, sillä syksy tai mikään muukaan ei nyt vaan oikein lähde. Pysyttelen mieluummin edes ajatuksissani Kaliforniassa...

Tämä oli kolmas matkani San Franciscoon, aiemmilla kerroilla olen ollut kaupungissa kuukauden kerrallaan. Suurin syy samaan matkakohteeseen ovat mieheni kaksi veljeä, jotka asuvat kaupungissa (ja tämä onkin onnekas sattuma, sillä haaveilin tuosta kaupungista 15-vuotiaasta lähtien!). Rasittavan pitkään matkaan länsirannikolle tulee siis lähdettyä helpommin.

(Sivusta SF-tagin alta löytyy joitain aiempia juttuja, jos jotakin kiinnostaa. Siellä saattaa olla parempia kuviakin. Tällä kertaa heiluin kameran kanssa aiempaa vähemmän ja tuntuu että useimmiten pilvisenä päivänä.)

Tällä kertaa asustelimme Castron kaupunginosassa (virallisesti tuo on kai pikemminkin Corona Heightsin aluetta, mutta Castron naapurustossa kuitenkin). Aiemmin olemme yöpyneet North Beachin tuntumassa, joka on aivan toisella puolella kaupunkia. Vuokrasimme asunnon tuttuun tapaan vrbo:n kautta ja se oli oikein mukava talo (tosin äänieristys oli surkea). Kämppä sijaitsi Uranus Streetillä, jonka ensimmäisestä lausumisesta taksissa vedimme suurinpiirtein pitkää tikkua...jep, huumori on huonoa ja sitä riittää...

Metrosta noustessa Castro streetin tuntumassa tervehtii valtava sateenkaarilippu.

Pidin kovasti Castrosta, siisti ja mukava alue. Täällä sai olla naisena todellakin vähemmistössä, miehet sen sijaan saivat katseita osakseen. Katsoin elokuvan Milk uudestaan juuri ennen matkaa, sillä se sijoittuu Castroon mutta Harvey Milkin kamerakauppaa ei tullut etsittyä kuitenkaan. Castrossa kannattaa käydä ehdottomasti Castro Theaterissa, joka on vanha, upea leffateatteri (olen kirjoittanut siitä jossain vanhassa matkajutussa).

Monissa naapuruston taloissa heilui sateenkaarilippu.

Meidän lähikauppa Upper Terrace Market. Mäkiä on toki vaikea välttää tässä kaupungissa, mutta osasimme taas valita asunnon mahdollisimman korkean mäen huipulta... Mäki oli niin pitkä ja jyrkkä, että useimmiten kurvasimme ylös mieluummin bussilla.

Meidän kämppään mentiin tuosta portista rappuset alas. Myös tämä yläkerran yksiö on vuokrattavissa.

San Franciscossa yksi parhaista jutuista on tietenkin mitä mielikuvituksellisimman väriset, kauniit talot. Harmaiden ja ruskeiden talojen keskellä voi loistaa oranssi tai räikeän pastelli talo – mitään sääntöjä ei ole! Ihan mahtavaa! Näitä kaikenkirjavia, kauniita taloja on ympäri kaupunkia joka alueella, joten pelkästään niiden bongailu ja kuvailu käy ihanasta ajanvietteestä ja melkein työstä.

Jatkoa seuraa...

Takaisin kotiin

2011-08-31T23:30:00.000-07:00

Viimeinen ilta kaupungissa

Hurrikaani Irene myöhästytti tuloa kahdella päivällä, mutta eilen tapahtui vääjäämätön. Paluu kotiin. Vilkutin kaupungille haikeasti lentokoneen ikkunasta ja sanoin hiljaa "moikka". Vierestä lohdutti, "mut muru, me tullaan tänne kuitenkin aina takaisin". Tottahan se on sekin.

Viimeisenä iltana olin vähän hurja enkä mennyt ajoissa nukkumaan vaan katsoin Queen-dokumentin ja nukuin 2,5 tuntia. Nyt Queen soi joka aamu päässä ja se on ihan hyvä. Kunhan se ei soita niitä haikeimpia kappaleita.

Aikaero tekee minusta nyt kipeän ja haikean, mutta heti kun jaksan palaan tarinoineni kaupungista.

If you´re going to San Francisco...

2011-08-16T23:36:00.000-07:00

...ja minä meen! Tällä kertaa kämppä on Castrossa eli ihan toisella puolella kaupunkia kuin missä aiemmin on asusteltu. Reissu kestää vajaa pari viikkoa, hehkutus todennäköisesti kauemmin. Teemana reissulla on tuttuun tapaan ruoka...

Kerron sitten taas ihanasta kaupungista kun palaan! Voikaa hyvin!

Kotona 6

2011-08-16T04:30:00.000-07:00

Arvatkaa mikä tämä on?

No se on kirjahylly vanhoista omenalaatikoista ja pääsi koristamaan yläkerran nurkkausta joka oli ihan tyhjän panttina. (Pahoittelen kuvanlaatua, mutta jos tuosta nyt selvän saa.)

Laatikoissa on jokaisessa eri vuosiluku ja ne ovat varsin nahistuneita. Laatikot kiinnitettiin toisiinsa pitkillä nippusiteillä ja koko setti lopulta seinään. Hyllyyn on tarkoitus laittaa mm. sisustuslehtiä, mutta eilen vastakasattu hylly sai täytteekseen väliaikaisesti sekalaisen joukon tavaraa.

Mm. muistikirjoja, nappirasioita, vanhan puhelimen sekä kissan ja pupun.

Tykkään siitä!

33

2011-08-15T05:35:00.000-07:00

Vietin muutama päivä sitten synttäreitäni. Tein ekan kerran suklaajuustokakkua ja sain lahjaksi mm. kirjan, karkkia ja paljon kukkia. Äidiltä ja siskolta sain lahjaksi ihan samanlaisen kerhokassin, joka minulla oli lapsena, vain isomman! Murulta sain hajuvettä ja käsilihastreenivälineen (se on kyllästynyt kun oon voimaton enkä saa mitään säilykepurkkeja auki). Synttärit on kivoja! Olen kuullut, että jotkut ei vietä synttäreitä ja se saa minut surulliseksi.

Minua aina huvittaa kun kuulen kuinka joku on ihan huonona kun täyttää vaikka 25. Kun ovat nyt sitten niin vanhoja ja mitään ei oo saatu aikaseks. Vaikka samalla kyllä ymmärrän, että voihan se kriisi pukata minkä ikäsenä tahansa ja omanlaisensa ongelmat ne on jokaisella. Joten annetaan jokaisen kriiseillä omalla tavallaan. Vaikka samalla sitä toivoisi, että koko iästä puhumisen hömpötys jäisi vähän vähemmälle. Vaan uskovatko ne nuoremmat jos niille sanoo että sama tyyppi sä oot sitten yli kolmekymppisenäkin; todennäkösesti ihan yhtä pihalla, mutta silmänurkkiin on tullut naururyppyjä ja krapulat on kovempia. Siinäpä se.

Ylipäätään ihmettelen tätä suorituskeskeisyyttä, minulla ei ole koskaan ollut aikarajoja uran, miehen löytämisen tai perheen perustamisen suhteen. Kunhan oon elellyt tämmöstä vähän sattuman sanelemaa elämää ja tykännyt siitä. Kukin tavallaan.

Muistan kyllä, että minullekin oli isompi juttu täyttää 25 kuin 30. Kai se tuntui silloin isolta. Kun täytin 30, olin iloinen ja pidin isot juhlat. Jotkut nuoremmat kyllä sanoi että "ai kauheeta, sä täytät 30, miltä se tuntuu?" No, ei se tuntunut kauheelta mutta se muiden kauhistelu vähän tuntui.

Naururyppyjen ohella jotain muutakin muutosta toki on tapahtunut sitten 25- vuotis synttäreiden. Nykyään puen päälle juuri sitä mitä huvittaa, kerron mielipiteeni arkailematta ja teen niitä lumienkeleitä, jos oikein herkullinen hanki osuu kohdalle. Tuntuu että iän myötä minusta tulee vaan rennompi ja lapsekkaampi, eikä se oo minusta yhtään hassumpi juttu!

Siinä ne nyt ovat yhdessä, hajuvesi ja treeniväline, mikä pari. Ensin treenataan ja sitten pirskautetaan ruusun tuoksua päälle.

Ja tiedoksenne, minä sitten tykkään naururypyistä. Tekevät ihmisen sympaattisen ja iloisen oloiseksi. :)

Constantly talking isn´t necessarily communicating

2011-08-08T00:31:00.000-07:00

Mies sanoi mulle taannoin, että jos olisit roolihahmo niin olisit Kate Winsletin hahmo siinä leffassa missä se juoksee jäällä. "Sä teet viiskymppisenäkin lumienkeleitä." Aika murmeli. No, vertaus oli sopiva syy katsoa viimeinkin tämä leffa uudelleen, en nimittäin muistanut siitä yhtään mitään.

Eternal sunshine of the spotless mind, sehän se. Ja elokuva oli ihanampi kuin muistinkaan, Jim Carrey ja Kate Winslet ovat mainioita yhdessä (ei sisällä ollenkaan Carreyn naamanvääntelyä, mikäli olet allerginen moiselle)! Suosittelen lämpimästi kaikille erikoisen, sympaattisen, hassun leffan nälkään.

Olin havaitsevinani jotain epämääräistä myhäilyä tämän keskustelun kohdilla sohvan toisessa päässä...höh.

Tämä Beckin versio vanhasta biisistä on myös ihana.

kuvat google.

Pitsiä ja hippihelmoja

2011-08-03T23:29:00.000-07:00

Jostain syystä olen äkkiä hurahtanut pitsiin ja tämä pitsiliivi on paras ostos pitkiin aikoihin. Ostin sen Espanjasta samoin kuin alla olevan pitkän, liehuvahelmaisen mekon, jossa olen jumittanut koko kesän. Ainoastaan mekon rypytetystä tuubimallisesta yläosasta en niin pidä, joten sen saa kätevästi piiloon liivillä. Liivin kiinnitin tällä kertaa kiinni sudenkorentokorulla, söpö se on aukikin. Söpöilyfiiliksen kruunaa vanha kaulakoru.

Sä olit etäisesti mojito*

2011-08-02T03:41:00.000-07:00

* laula se Leavingsin tahtiin

Uskaltauduin äsken tekemään ensimmäistä kertaa vihersmoothien. Olen suhtautunut kovin epäilevästi juotavaan salaattiin vaikkakin ajatus vihreästä voimajuomasta tuntuu mukavalta.

Töräytin blenderiin nipun salaattia, omenan, puolikkaan limen mehun, minttua ja lorauksen vettä. Lopputulos näytti ainakin energisen vihreältä. Maku, no, mintun ja limen ansiosta sain smoothien maistumaan etäisesti mojitolta...mutta sanotaanko että parempia mojitoja on tullut juotua. Eniten kuitenkin ällösin paksuhkoa koostumusta, joten enemmän vettä ensi kerralla tai omena veke.

Tämän ensi puraisun perusteella en siis aio aloittaa aamujani viherjuomalla, mutta aion antaa mössölle vielä toisen mahdollisuuden. Onko smoothiehirmuilla antaa hyviä vinkkejä vaikka avokadopohjaisiin kulautuksiin?

Maalla

2011-08-01T05:49:00.000-07:00

Maalla oli 3 viikkoa mukavaa, voi kun ei ois tarvinnut tulla ollenkaan pois! Muiden tyyppien työt kuitenkin kutsui, joten paluu oli pakollinen.

En sitten uhkauksista huolimatta kuvaillut niitä maitotonkkia ja räsymattoja tällä kertaa, hyvä kun kuvasin ylipäätään mitään. No, pari kuvaa ruusupuskasta ja pilvistä kuitenkin.

Lomailuun kuului lähes tulkoon tavoitteiden mukainen määrä jätskiä ja mansikoita. Lisäksi paistettuja muikkuja, vadelmia, raparperipiirakkaa ja valtavat määrät hyvää ruokaa.

Kannoin korteni kekoon Kuopion Taidetorille.

Liikunnallisilta suoritteiltakaan ei ihan vältytty, tarjolla oli mm. uimista ihanan lämpimässä järvessä, yksi vesijumppa (!), minigolfia, vatsalihastreeniä nauramisen muodossa ja Guitar Hero, joka vaikeimpien biisien kohdalla hikoilutti näistä eniten...(kyllä, pleikka lähti mökille mukaan).

Kuopiossa törmäsin tällaiseen kylttiin. Onkohan toi kakkiminen oikeasti laajakin ongelma?

Nyppäsee kun pitää käyttää kenkiä, mutta kai mä totun. Loma jatkuu!

Mökittää

2011-07-07T23:56:00.000-07:00

Helteen letkeyttämät ystäväni! Komeamman puoliskoni kesäloma starttaa tuossa parin tunnin päästä ja siirrymmekin viettämään kesää suosiolla mökille. Joskus käväistään mahdollisesti kaupungissa, mitään suunnitelmia ei ole tehty ja hyvä niin. Seuraavat 3 viikkoa siis enimmäkseen reissussa, joten siksi aikaa poistun blogimaailmasta. Kun palaan langoille luvassa yks tosi kiva kesäpaskarteluohje ja aikaisempien kesien malliin todennäköisesti liian monta kuvaa mökin navetasta, maitotonkista ja pärekoreista.

Olen hiukan jäänyt kesätavoitteestani tuhota jäätelö päivässä, mutta lupaan ottaa sen nyt tosissani ja ihan keskittyä asiaan. Syökääpä tekin jätskiä ja

ihan mahtavan mukavaa heinäkuuta kaikille!

ps. Hellepäivän musaksi suosittelen lämpimästi vanhaa kunnon Bob Marleya, ai ku kuulostaa kesältä!

Hellepuuhaa

2011-07-07T04:57:00.000-07:00

Yksi mieluisimmista päivänviettotavoista on paskarrella oikein ajan kanssa. Kaverin kanssa tietysti vielä mukavampaa, mutta yksinkin aika hurahtaa kuin siivillä. Paskis kokoontui viime lauantaina kortintekotalkoiden merkeissä, mutta täytyy sanoa että saldo jäi harmittavan laihaksi. Inspiraatiota kun ei voi pakottaa.

Kirjastosta bongasin sitten viikolla tuoreen kirjan Kutsuvat kortit. Vähän hassu nimi, mutta herkku sisältö. Ja johan alko inspistä pukata! Jonkun verran olen kortteja vääntänyt, mutta opin tuolta pari uutta niksiä ja sain uusia ideoita reippaasti. Erityisesti sommitteluun sain apua kirjasta.

Eilen ja tänään roudasin sitten kaikki kortintekovälineet paperileikkuria myöten takapihalle aurinkovarjon alle ja näpersin antaumuksella. Olin jo ehtinyt vähän kyllästyä vintage-tyyppisiin kortteihin, mutta tuli näistäkin nyt aika vanhahtavia ja söpskiä. Materiaaleina käytin mm. lahjapaperia ja käytettyä lahjanauhaa (kaikki säästetään...), suurin osa papereista kuitenkin Sinellistä.

(Likainen yrttihylly tasapainottaa imelyyttä eli on tarkoituksellista.)

Viimeset on aikaisemman session nopeita kesäkortteja.

Kevin

2011-07-04T06:51:00.000-07:00

Yksi suosikkikirjoistani on häiritsevä, ajatuksia herättävä, järkyttävä ja ihan valtavan hieno kirja Poikani Kevin (We need to talk about Kevin). Luettuani tämän Lionel Shriverin kirjan se jäi kummittelemaan päähäni pitkäksi aikaa, enkä tahtonut saada sitä sieltä millään pois.

Nyt kirjasta on tehty elokuva ja minä odotan sitä innokkaasti ja samalla kauhuissani; mitä jos kirja on pilattu täysin leffakäsittelyssä? Kiinnostavaa nähdä miten kirjan tunnelma kääntyy elokuvaksi. Pääosassa on onneksi mahtava Tilda Swinton, jonka voin hyvin kuvitella sopivan tähän rooliin. Kevinin roolissa Ezra Miller, joka vaikuttaa trailerin perusteella passaavan inhaan rooliinsa. Ainoastaan John C. Reilly isän roolissa pohdituttaa, mutta uskon kun näen.

Leffa täällä ilmeisesti joskus syksyllä, tässä traileri.

Kotona 5

2011-06-28T03:16:00.000-07:00

Sain taannoin päähäni, että haluan sohvalle kesäksi jotain pinkkiä. Pidin silmäni auki tyynykaupoilla, mutta jostain syystä melkein kaikki kaupat tarjosivat valkoista, beigeä ja ruskeaa. Toinen vaihtoehto oli maksaa yhdestä koristetyynystä yli 20 €. No en maksa ja yksihän ei sitäpaitsi riittäisi mihinkään.

Kunnes taannoinen ystävämme Järvenpään Eurokirppis tarjosi ratkaisun! Sieltä löytyi vanha ruusukuvioinen paneeliverho (1,5€), jonka värit ja kuvio miellyttivät kesäistä silmääni. Minä olen ihan käsi mitä tulee ompelujuttuihin, mutta tämä työ ei olisi voinut olla enää helpompi; verho sattui olemaan juuri sopivan levyinen sisustustyynylle joten hommaan meni aikaa ehkä 15 min. Ja minä mahdottoman iloinen ja ylpeä, ihan ite tein!

Mies tosin pisti tuuheat kulmakarvansa yhteen kun näki ruusutyynyt, mutta minä sanoin että kamoon, nyt on kesä.

Jatkoa pinkille tyynytarinalle seurasi Espanjassa, kun löysin nämä tummemman sävyiset mainiot kukkatyynyt. Hintaa oli erittäin kohtuulliset 5,95 ja materiaali vaikuttaa oikein mukavalta. Että pitäkäähän vaan ne kahenkympin beiget tylsänne, mä köllin pinkinkukertavalla sohvalla!

Espanjasta

2011-06-22T03:17:00.000-07:00

Hola! 10 päivää Espanjan auringon alla tekivät tehtävänsä, kotiin palasi rentoutunut mutta Espanjaa ikävöivä matkalainen.

(btw, ihminen voi koostua suurimmaksi osaksi manchego-juustosta.)

Costa del Sol – punaisia brittejä, liikaa suomalaisia, sukkasandaaleja, viinaa, lihapullia ja muutenkin aika let´s go-meininki? Sitäkin, varmasti. Mutta myös kirkasta rantaviivaa, vuoria, jotka näyttävät aina vaan lavasteilta, luonnonpuistoja, salsaa, vanhan kaupungin kapeita kujia ja tapaksia.

Perhepiirissä on asunto, joka sijaitsee n. 40 km päässä Malagasta Marbellaan päin. Viime käynnistä oli vierähtänyt aikaa jo 4 vuotta muiden matkojen viedessä kaikki lomat, joten oli jo korkea aikakin päivittää Espanja.

Marbellan vanhaa kaupunkia

4 vuoden aikana espanjalaiset ovat alkaneet puhua enemmän englantia ja kassat ovat ystävällisempiä. Ruoka on kaupassa halvempaa ja muovipusseja ei enää viljellä kassitolkulla vaan niitä pitää pyytää erikseen kassalta. Myös muovipulloja ja tölkkejä kierrätetään ja keräysastioita oli joka nurkan takana.

Ensimmäisenä päivänä poltin hanurin, pohkeet ja reidet käyttäessäni ylimielisesti suojakerrointa 15. Seuraavana päivänä menin nöyränä ja ostin suojakerrointa 30. Miestä sen sijaan luulivat heti ensimmäisenä päivänä paikalliseksi, taas. Ihan wild guess, minkäköhän maalaiseksi minua sen sijaan luultiin? "Are you english?" (britiltä). -No. -No? Pöh.

Seuraavat kuvat Rondasta.

Lomaan kuului paljon kävelyä, ruoanlaittoa, herkkuja tapaksia, pieniä oluita, tuoreita hedelmiä, yksi tajuttoman kokoinen tiramisupala, ensimmäinen hääpäivä, kukkia, valkosipulileipää, gekkoja, kuoharia, telkkarista Sexo en Nueva York, dvd:ltä Hercule Poirot-elokuvia, kirjoja ja ihanaa espanjankieltä.

Seuraavaksi muutamia vinkkejä jännittyneelle ensikertalaiselle. Costa del Sol haltuun, tried & tested.

• Haluat välttää suomalaisia: kierrä suosiolla Fuengirola, siellä niitä kuhisee. Täysin eroon et maanmiehistäsi pääse, mutta sitä tuskin odotitkaan. Fuengirolassa on kuitenkin mukava ostoskeskus Parque Miramar. Jostain syystä siellä on aina tosi vähän porukkaa.

• Ehkä paras vinkki tulee tässä, vuokraa auto. Sillä pääset vuoristoon ja pikkukyliin, joissa vuohia talutetaan kylän raitilla eikä vyölaukkuja näy. Kyllä tuolla bussitkin liikkuu, mutta autolla pääset ihan mihin vaan.

• Auton lisäksi tarvitset reipasta kaasujalkaa tai rohkean kuskin (valitsin jälkimmäisen). Espanjalainen liikennekulttuuri on ihan vertaansa vailla, oman elämänsä alonsot roikkuvat haitarissa jos ajat liian "hiljaa" ja tunkevat röyhkeästi joka väliin, töötit soivat herkästi, vilkkuja harvemmin käytetään ja kuskien seuraavia liikkeitä voi vain arvella. Meren rantaa myötäilevälle motarille liitytään suoraan stopin takaa, ilman minkäänlaista kiihdytyskaistaa. Eläkeläisturistit aiheuttivat taas muutamia sydämentykytyksiä ja äkkijarrutuksia...

• Käy Rondassa! Se on vanha kaupunki vuoristossa, n. 50 km Marbellasta, jossa on vanha upea silta ja keskellä kaupunkia ihan tajuton rotko. Paikka on tosi vaikuttava, erityisesti ensimmäisellä kerralla. Kaupunkiin kannattaa tulla aikaisin aamulla, ennen turistibusseja, jolloin kapeilla kujilla liikkuu vain nunnia ja koululaisia. Rondassa on myös vanha härkätaisteluareena, johon pääsee tutustumaan (siis ilman taistelua, yäk).

Uskomatonta että härkätaisteluja vieläkin järjestetään. Mainosjulisteet on aina piirrettyjä ja härkätaistelijat kai jotain staroja.

• Vuoristotie Rondaan (kumpaa reittiä vaan) on myös kokemisen arvoinen. Varsinkin jos pidät jännityksestä. Tie kiemurtelee useasta kohdin täysin syvän rotkon reunalla eikä vastaantulijaa näe mutkan takaa. Paikalliset, myös rekat, ajavat tietenkin reikä päässä ja parempi onkin antaa suosiolla tietä ja ajaa itse ihan rauhallisesti että pääsee ehjänä perille...Maisemat ovat kyllä tosi komeat.

• Nauti kohtuullisen hintaisista tapaksista. Itse voisin elää pelkällä espanjalaisella perunamunakkaalla ja sillä juustolla...

• Ylipäätään vanhojen kaupunkien kujilla on toki turisteja, mutta myös paikallisten suosimia baareja, joissa vanhempi väki kokoontuu vaihtamaan mielipiteitä äänekkäästi.

• Etsi joku vähän rauhallisempi ranta kuin ne täyteenahdetut megarannat, rantaviivaa kyllä riittää. Isompien kaupunkien välissä olevat rannat ovat yleensä mukavampia ja väljempiä. Cabopinon ranta on kirkasvetinen ja pitkä (joka muuttuu venesataman toisella puolella kuulemma nudistirannaksi, not tested).

Vamos

2011-06-08T07:22:00.000-07:00

Lähden aamulla Espanjaan viettämään mm. ensimmäistä hääpäivää. Palaan blogille ennen juhannusta. Nauttikaa kesästä ja voikaa hyvin!

kuva

Kirputtaa

2011-06-07T00:50:00.000-07:00

Helatorstain vietin äidin luona Järvenpäässä. Teimme parituntisen koluamisiskun Eurokirppikselle. Viimeaikaiset kirppissaaliini ovat olleet vähäisiä, mutta nyt osui!

Osa koruista, jotka puran ja käytän uudelleen. Hinnat 0,20–0,50 €.

Löysä kesäpaita, todennäköisesti melko uusi.

Pirtsakka hippipaita! Väri on oikeasti kirkkaampi sitruunankeltainen.

Ja ihan lopuksi varsinainen Löytö, kauan kaivattu pikkumusta.

Mekko istuu kuin valettu ja malli on minulle sopiva peffanpullistusmekko. Hinta oli 5 euroa! Ja mikä parasta, siinä on taskut (rakastan taskuja)!

Suosittelen siis käymään isolla Eurokirppiksellä, jos osutte Järvenpäähän. Se on itsepalvelukirppis, mutta hinnat olivat kumman kohdillaan, useimmat paidat ja mekotkin maksoivat 2 euroa. Ihan vieressä sijaitsee lisäksi varsinainen aarreaitta, Joken Osto ja myynti (vanhoja kalusteita, melko kohtuulliset hinnat), josta allekirjoittanut on löytänyt muutamatkin ihanat tuolit.

Kotona 4

2011-06-03T04:57:00.000-07:00

Kävimme toissapäivänä katsomassa erästä suloista rintamamiestaloa. Keltainen, kutsuva talo, jossa oli vaaleanharmaaksi maalatut portaat, valkoiset seinät ja vanhahtavaa tapettia. Kaunis, suojaisa piha, pihakeinu ja mikä parasta, lasiveranta.

Talossa tunnelman aistii kyllä heti. Tässä talossa se oli hyvä ja kotoisa. Sellainen, että olisin voinut hyvin kuvitella asuvani siinä mukavassa talossa. Useimmissa taloissa tätä tunnetta ei tule.

Koska talo oli ihana, tiesimme että päätös ostotarjouksen jättämisestä on tehtävä hyvin nopeasti. Pyörittelimme päätöstä koko eilisen päivän.

Kunnes iltapäivällä päätös muotoitui kuin itsestään. Ei. Ei tällä kertaa.

Ei stressiä vanhan talon yllätyksistä, kuntokartoituksista, öljylämmityksestä, sijainnista ja muutoksesta.

Olo oli kummallisen helpottunut. Siitäkin huolimatta että ehdin sisustaa talon jo ajatuksissani, silmäillä kirppiksellä taloon sopivaa somistetta, pitää puutarhajuhlia ystäville ja Ratuloida sydämeni kyllyydestä.

Ajatus kodista luopumisesta tuntui liian pahalta. Tämä on meidän ensimmäinen yhteinen koti, minun ensimmäinen oma asuntoni ja tämä tuntuu ihan Kodilta. Neljä vuotta on vierähtänyt nopeasti, mutta en minä halua sittenkään lähteä täältä vielä minnekään. Tämä on rakas.

Kuin päätöksen vakuudeksi satuin lukemaan tänään äidin vanhasta Kodin Kuvalehdestä jonkun vanhasta puutalosta kerrostaloon muuttaneen naisen ajatuksen: "Puutalossa asuminen on monelle yllätys töineen ja kustannuksineen. Se idylli on usein miellyttävämpi ihailla kauempaa kuin elää." Niin, ehkä.

Päätös on siis tehty ja se tuntuu oikealta. Joku saa talosta vielä ihanan kodin, mutta se ei ollutkaan nyt meitä varten. Ja mikäpä estää sisustamasta ja järjestämästä niitä puutarhajuhlia tässä kodissa, sen sijaan että laitan jotain mielikuvitustaloa? Ei yhtään mikään.

Mutta sen lasiverannan haluan vielä joskus.

Koruharakka

2011-06-01T04:42:00.000-07:00

Tänään saapui postissa jotain söpöä ja pyöreää; voitin Scraggy Knees-blogin arvonnasta ihanan kesäisen pampularannekorun. Kirjava ja vähän hassu, se on ihan kun mulle tehty!

Kotona 3

2011-05-31T05:31:00.000-07:00

Veikeät terassitossut löytyivät vaatekaapin perältä. Ostettu joskus vuosia sitten Espanjasta. En osaa käyttää sisällä mitään tossuja, villasukat on mun juttu. Siispä pääsivät ulkohommiin!

Musahaaste, osa 3

2011-05-29T03:05:00.000-07:00

Viimeinen osa musahaasteesta. Tuli kokonaisuudessaan harmittavan yksipuolinen lista, mutta syytän kysymyksenasettelua...

Päivä 21 - Kappale, mitä kuuntelee kun tuntee olonsa iloiseksi: PMMP: Matkalaulu.

Päivä 22 - Kappale, mitä kuuntelee kun tuntee olonsa surulliseksi: Rufus Wainwright: Going to a town.

Päivä 23 - Kappale, jonka toivot soivan häissäsi: Muse: Unintended. Tämä oli häätanssimme. Video täällä.

Päivä 24 - Kappale, jonka toivot soivan hautajaisissasi: Muse: Blackout (live). Kitarasoolo..itku. Biisi täällä.

Päivä 25 - Kappale, joka saa nauramaan: Queen: Don´t stop me now. Mahtava!

Päivä 26 - Kappale, jonka osaa soittaa jollain soittimella: Beatles: Across the universe.

Ainakin melkein. Ja onkin muuten ihan tosi vaikee. :)

Päivä 27 - Kappale, jonka haluaisi osata soittaa jollain soittimella: Jimi Hendrix: All along the watchtower, vaikka.

Päivä 28 - Kappale, joka saa tuntemaan syyllisyyttä: Morrissey: Suedehead.

Outo kysymys, mutta olkoon vaikka siitä että löysin The Smithsin ja Morrisseyn verrattain myöhään, vaikka tää musiikki on kuin mulle tehty. Tässäkin ihan täydellinen biisi.

Päivä 29 - Kappale lapsuusajoilta: Topi Sorsakoski & Agents: Salattu suru.

Automatkojen vakiokamaa! Agents on ihana edelleenkin ja toi kitara...

Päivä 30 - Lempikappale tasan vuosi sitten: Lady Gaga: Telephone.

No on se kova!

Musahaaste, osa 2

2011-05-26T23:43:00.000-07:00

Musahaaste jatkuu toisella osalla.

Päivä 11 - Kappale lempiyhtyeeltä/-artistilta: Muse: Popcorn. Ei oo bändin oma biisi, mutta tästä tulee aina ihan väkisinkin hyvälle tuulelle. Ja tykkäsin kakarana siitä alkuperäisestä versiosta.

Päivä 12 - Kappale inhokkiyhtyeeltä/-artistilta: No tähän oli tunkua, mutta olkoon vaikka tämä. Popeda: Matkalla alabamaan. Ette haluu videota.

Päivä 13 - Kappale, josta nauttii: Depeche Mode: Behind the wheel.

Päivä 14 - Kappale, josta kukaan ei uskoisi sinun pitävän: Snoop Dogg: Sensual seduction. Jep. En usko itsekään. Jo videokin on ihan älytön (tai ehkä just siksi tykkään). :D

Päivä 15 - Kappale, joka kuvaa sinua: Muse: Knights of Cydonia. Aika älytön, mutta hyväntuulinen. Ei ota itseään turhan vakavasti. :D Video täältä.

Päivä 16 - Kappale, josta olet yleensä pitänyt mutta nyt vihaat: Kings of Leon: Sex on fire.

Ihan aluksi kun sitä kuunteli Radio Helsingistä se kuulosti tosi tuoreelta. Nyt se ei todellakaan kuulosta tuoreelta...mutta en kuvailisi tunnetta kuitenkaan vihaksi.

Päivä 17 - Kappale, jonka kuulee usein radiosta: Imelda May: Mayhem.

Enkä kestä tätä biisiä ollenkaan.

Päivä 18 - Kappale, jonka toivoo kuulevan radiosta: Kauko Röyhkä & Riku Mattila: Jäi jäljet.

Päivä 19 - Kappale lempialbumilta: Radiohead: Karma Police.

Hyvä levy, mutta ei ehkä ihan kuitenkaan lempialbumi. Suosikkibiisejäni.

Päivä 20 - Kappale, mitä kuuntelee kun tuntee olonsa vihaiseksi: Muse: Plug in baby.

Toimii myös energiabiisinä. Video täällä.

Musahaaste, osa 1

2011-05-26T05:12:00.000-07:00

Bubble haastoi minut facebookissa 30 päivää musaa-haasteeseen, johon kesälomalaisen innolla tartuinkin. Tein kerralla listasta valmiiksi puolet, sillä (unohtaisin kuitenkin käydä päivittämässä listaa joka päivä) lähden reissuun kohta puoliin. Pistän listan tännekin, pienillä muutoksilla.

Päivä 1 - Ensimmäinen mieleen tuleva kappale: The Sounds: Painted by Numbers.

Päivä 2 - Lempikappale: The Smiths: There is a light that never goes out.

Miten voi sanoa yhden lempikappaleen? No ei mitenkään, mutta tämä saa luvan olla se tänään.

Päivä 3 - Kappale, joka saa iloiseksi: Suede: Trash.

Päivä 4 - Kappale, joka saa surulliseksi: The Tears: The Ghost of you (live).

Päivä 5 - Kappale, joka muistuttaa jostakin henkilöstä: Foo Fighters: Everlong.

Muistuttaa veljestäni, joka esitti loistavasti "playbackina" alkuperäisen version biisistä mökillä viime kesänä harjanvarsi kitarana. Vatsalihakseni eivät ole välttämättä vieläkään toipuneet siitä kokemuksesta. Toivon uusintaa tänä kesänä.

Päivä 6 - Kappale, joka muistuttaa jostakin paikasta: Israel Kamakawiwo´Ole: Somewhere over the rainbow. Tästä tulee mieleen Havaiji. Never mind the cheesy video.

Päivä 7 - Kappale, joka muistuttaa jostain tietystä jutusta: Placebo: Nancy boy.

Parin ystäväni kanssa tätä tuli usein soiteltua alkuillasta aikoinaan. Olut käteen ja ripsaria lisäämään! :)

Päivä 8 - Kappale, jonka sanat muistaa kokonaan: Beatles: Blackbird.

Vois olla mikä vaan Beatles, mutta tässä mainio versio biisistä.

Päivä 9 - Kappale, jonka osaa tanssia: Vaikka salsaa. Tässä joku satunnainen...

Päivä 10 - Kappale, joka saa nukahtamaan: Jimi Hendrix: Little wing.

Siis hyvällä tavalla. Virallinen nukkumaanmenobiisini 15-vuotiaana.

Siinä listan ensimmäinen osa, jatkoa seuraa.

Jos innostut tekemään moisen listan itse, vinkkaa minullekin!

Eka päivä

2011-05-23T03:29:00.000-07:00

Kesäloma! Se on täällä ja se on pitkä. Mua ei haittaa.

Suunnitelmissa ainakin pyöräileminen, päämäärätön vaelteleminen paikasta toiseen, piknikit, kirppikset ja mökkeily. Lisäksi aion saada päätökseen parit sisustusprojektit kotona, syödä salaatteja, kasvattaa minttua ja lukea ihan törkeästi kirjoja. Siinähän sitä jo onkin.

Ällösöpöä

2011-05-17T09:11:00.000-07:00

...ei jäätävä ilmeeni, joka joutui rajauksen tuolle puolen vaan tämä herkullinen kesäkassi. Lontoosta, Portobello Marketilta.

Toinen kesäsuosikkini on tämä Lindexin alerekin hippipaita. Huutelee kesää kantavalla äänellä.

Onhan tuo kassi aika retee, mut hei, mieluummin överit ku vajarit.

Kuuman päivän mietteitä

2011-05-12T07:46:00.000-07:00

Eilen vietin vapaapäivää. Ilma oli liian kaunis sisällä istumiseen ja esseen vääntämiseen. Niinpä riekuin aamusta asti pitkin kaupunkia, söin pehmiksen Hakaniemen torilla ja kävin kirjastossa. Minulla oli kyllä jo ennestään kasa lähdematskua luettavaksi esseetä varten, mutta arvatkaa vaan mihin niistä tartuin?

No sanotaanko näin että essee ei varsinaisesti käsittele hätkähdyttävää kuvausta henkisestä ja fyysisestä kiusaamisesta sekä sen seurauksista. Simon Lelic, Katkeamispiste. Luin sen kerralla kokonaan ja hyvä oli.

Sanoisin kuitenkin, että se oli hyvin käytetty päivä. Lukemisen ja pullan mutustamisen ohessa takapihan varjon alla ehtii miettiä myös yhtä ja toista merkittävää.

Kuten, että miksi kuivakynsinauhaiset töpökynnetkin näyttää paremmilta jos niihin sipasee reippaasti värillistä lakkaa?

Tai että miten ihmeessä ihmisen sääret voi olla niin valkoiset että niistä(kin) kuultaa siniset suonet läpi?

Tai että miksi ihmisillä on jotain niin typerää kuin säärikarvoja?

Tai että miten valkoisilla vaatteilla voi itseasiassa huijata olevansa terveemmän värinen kuin onkaan? (En ole varma päteekö tämä sääriin.)

Tai että miksi uusimmissa busseissa 161,5 cm pitkän naisen jalat eivät yllä lähellekään lattiaa?

Tai että miten voi olla mahdollista, että jätän ostamatta kengät vain palatakseni muutaman päivän päästä kauppaan ja huomatakseni että ne fiksummat osti ne heti kun näkivät?

Tai että miksi joidenkin ihmisten ei pitäisi hymyillä? (Eric Bana, Aikamatkustajan vaimo –tsekkaa jos et usko.)

Onko teillä vastauksia?

Kierrätystehtaalta

2011-05-07T09:02:00.001-07:00

Kävin tänään Kierrätystehtaalla ja löysin muutamia sieviä asioita. Tapahtuma oli järjestetty edellisvuodesta poiketen fiksummin, pöytiä oli vähemmän joten paikassa pystyi mukavasti kiertelemään ja katselemaan. Huomennakin Kaapelilla klo 10–17, vapaa pääsy.

Ostin Kiertin hampputiskirätin, jossa on ilmeileviä kettuja. Ja tämän inspiroivan kapistuksen Kierrätyskeskuksen romulaatikosta. En tiedä mikä se on, mutta kutsutaan sitä vaikka siiviläksi.

Pari pussia mukavan värisiä puuhelmiä. Näistä valmistuu heleä kesäkoru. Höystetään mahdollisesti napein tai sitten ei.

Ja kymmenpenniset korviin! Tykkään pienistä hopeanvärisistä korvakoruista, joita voi käyttää tilanteessa kuin tilanteessa ja nämä täyttävät tehtävän mainiosti. Uusix-verstaalta 15€.

Siis kuinka ihastunut olen tähän siivilään? Voisin täyttää asunnon erikokoisilla siivilöillä. Tästä oli tarkoitus tehdä roikkuva koriste takapihalle, mutta tämähän toimisi hienosti korvakorutelineenäkin. Koitan päättää siiviläisen tulevaisuudesta piakkoin ja esittelen ystäväisemme sitten uudessa roolissaan!

Kotona 2

2011-05-03T06:31:00.000-07:00

Maalaus, joka sopii kevääseen. Omituista, sillä tein sen keskellä synkintä marraskuuta. Työvälineinä ammattiliiton vanhentunut jäsenkortti, muovihaarukka ja hammastikut. Väreinä ihanat iloiset ja heleät.

Nasu piilottelee taulun takana.

Taulu etsii vielä paikkaansa, se haluaisi seinälle valoon. Ehkä se pääsee sinne vielä joskus.

Kotona 1

2011-05-01T04:10:00.000-07:00

Heippa pitkästä aikaa! Jämäkäpälöintiä oli vähän talviunilla, mutta herättelen uneliasta blogia vähitellen. En usko että se on kovinkaan äreä herättyään, mutta eihän sitä koskaan tiedä, paras siis aloittaa varovasti tunnustellen.

Koska mielessäni pyörii enimmäkseen sisustamiseen liittyvät asiat, aloitan sarjalla jonka nimi kertoo olennaisen. Kotona asustavia tavaroita ja asioita. Pientä ja mukavaa. (Ja koska en osaa ottaa hyviä kuvia koko huoneista, keskitymme yksityiskohtiin. Ja saanpahan samalla paljon jutun aiheita. Nerokasta, sanoisin.)

Heinz-papupurkit ovat pakkaussuunnittelua parhaimmillaan. Varsinaisen käytön jälkeen ne voi huuhtoa ja heittää keittiön kaappien päälle somisteeksi.

Meillä mies syö papuja aika usein, itse en niin välitä. Syököön vaan, kyllä ylähyllylle mahtuu.

Oikealla on vielä tilaa.

Ja voihan niihin istuttaa vaikka yrttejä tai kukan. Tai käyttää kynätelineenä. Mun silmään nää toimii aina vaan!

"Kyl siin on muutakin hommaa kotona"

2011-03-29T04:36:00.000-07:00

Nyt-liitteessä ilmestyvät Ville Pirisen sarjakuvat kolahtavat kovasti meitsiin.

Klikkaa isommaksi

Muah! Nämä kaksi kultakimpaletta kirvoittivat erityisen makeat naurut, olenhan The Smiths-fani ja lukutoukka. Siksi ne pääsivätkin naurattamaan jääkaapin oveen.

Kuka, mitä, missä, millä, milloin?

2011-03-21T06:40:00.000-07:00

Anzi haastoi minut otsikon mukaiseen kyselyyn, joten:

Kuka? 32-vuotias helsinkiläinen, joka blogimaailmassa tunnistaa nimen Riehu. Iloinen ammatinvaihtaja, uudesta koulusta superinnoissaan (en halua paljastaa blogissa mitä opiskelen, sori). Hitaasti lämpenevä, mutta aidosti innostuva. Hyväsydäminen haaveilija, ärsyyntyy epätasa-arvoisesta kohtelusta ja typeristä asenteista. Riehaantuu hyvästä musiikista ja haikeista melodioista. Ikuisuusprojektina kitaran soiton opettelu. Haaveilee puutalosta, jossa on pikkulasiruutuinen kuisti. Säännöllisesti ilmaantuvasta (kovasta) nälästä voi tarkistaa kellon.

Mitä? Arkista höpinää minua kiinnostavista asioista. Joskus leffoja, musiikkia, kirjoja, sisustusta, muttei millään painotuksella. Paskartelujuttuja joskus, vaatteita vähemmän. Toiveenani olisi kirjoittaa enemmän tilitystä ja pidempiä pohdintoja, mutta käytännössä nopeat ja kevyet aiheet menevät niiden ohi. Minua itseäni viihdyttävää huumoria. Jämäkäpälöinnin olen halunnut pitää tietoisesti aika kevyenä ja rentona paikkana.

Missä? Kotona, ikkunan ääressä, työhuoneessa jossa on tällä hetkellä käväissyt pyörremyrsky. Huone on uudistuksen alla ja kunhan saan sen valmiiksi lupaan heti esitellä tuoreen bloggauspaikkani.

Millä? Kivalla iMacilla.

Milloin? Hmm, liian harvoin nykyään. Mutta illalla tai iltapäivällä yleensä. Inspiraation sattuessa, ei koskaan liian väsyneenä. Juttuja en koskaan ajasta (koska en osaa, kokeilin kerran eikä se onnistunut) vaan kirjoitan silloin kun juttu on mielessä ja julkaisen useimmiten heti.

Haastan seuraavat bloggaajat: Chatrin, Marika, Heidi ja I´m Lacking, olkaapa hyvät!

Kevätvaikutus

2011-03-16T11:48:00.000-07:00

Miten sitä välillä onkin niin hemmetin hyvällä tuulella? Tällä viikolla tuuli on ollut myötäinen.

Epäilen lisääntyvän valon vaikuttavan asiaan!

Ihanan, odotetun valon lisäksi olen iloinnut ystävän onnesta; lapsuuden ystäväni sai perjantaina kymmenen pisteen vauvelin. Hauskinta oli nähdä vauvan ensimmäisessä kuvassa ilmiselvästi ystäväni päättäväinen, hiukan uhmakas ilme (lapsuuden ystävän ilmeet kun osaa ihan ulkoa). Perjantaina pääsen tapaamaan uutta tyyppiä.

Tällä viikolla on maistunut myös Kismet, American Idol ja Suomenkin Idol, epätavalliset biisivalinnat, oranssit kumpparit ja savityöt.

Lisäksi olen täydellisesti ylittänyt itseni. Minä joka kiusaannun huomiosta ja menen lukkoon yleisön edessä, olen nauttinut draamatunneista, improsta ja näyttelemisestä. Päästänyt itseni vauhtiin täysin estottomasti. Että ihminen voi tämän ikäisenä totaalisesti yllättää itsensä. Sillä tämä jos mikä tuli itselleni täysin puskista. Mahtava tunne!

Kevätvaikutus taitaa olla tänä vuonna erityisen voimakasta.

Dear Boring Blog of mine

2011-03-10T09:32:00.000-08:00

Minulla on ikävä sinua. Joskus. Välillä oon ihan että ei vois vähempää kiinnostaa. Sanon sen nyt suoraan.

En tiedä mistä tämä keväinen blogiväsymys on saapunut. Osasyynä on koulu, joka vie kaiken aikani ja huomioni. Aina on tehtäviä tai luettavaa ja joskus sitä nyt vaan pitää tajuta levätäkin.

Toisekseen, elämässäni ei tapahdu mitään muuta kuin koulua, mutta siellä vasta tapahtuukin! Toivoisin että voisin täyttää sinut niillä inspiroivilla tapahtumilla, mutta se tarkottaisi todennäköisesti sitä, että ennen pitkää olemassaolosi paljastuisi luokkakavereilleni. Ja sitähän me salailijat emme halua.

Huomaat, että elän kuherruskuukautta koulun kanssa ja mietit ehkä että viittii, aikuinen ihminen. Toisaalta arvelet roudan ajavan porsaan kotiin, sillä kyllähän porsas tarvitsee ennen pitkää muutakin ajateltavaa ja harrastuksia.

Huomaat myös että selittelen. Mutta se tarkoittaa vain sitä, että olet kaikesta huolimatta tärkeä henkireikä minulle.

Eipä muuta, pärjäile.

Thaimaan tuliaisia

2011-03-02T04:56:00.000-08:00

Vaikkei reissulla juuri shoppailtukaan, jotain pientä ja mukavaa tarttui kuitenkin matkalta mukaan.

Syömäpuikot, nippu elefanttikortteja ja kangaskassi. (Tapanani on ostaa kangaskassi maasta/kaupungista muistoksi.)

Tuoksuvia muistoja Bootsista. Vihreä suihkugeeli tuoksuu ihan mojitolle...

Sain kylpylästä lahjaksi Magnolia-huonetuoksun ja käsivoiteen.

Kukkamekko ei näytä tässä miltään, mutta on päällä ihana. Sopisi hyvin ruskettuneen ihon pariksi kesällä, mutta itse ajattelin pitää sitä kevätmekkona mustien sukkahousujen kanssa, helma on nimittäin aika lyhyt.

Tämä oli saatava! Boheemi väripläjäys toimii niin mekkona kuin topin kanssa hameena, jolloin helma hipoo maata. Ihana.

Sain päähänpinttymän valkoisesta kesämekosta ja tämä yksilö oli kaunein. Helma on epätasainen ja runsas (ja ryppyinen, heh). Kiilakorkosandaalit ja koruja, näen jo mekon tositoimissa...

Tunnustan

2011-02-26T00:59:00.000-08:00

Tunnustuksia ropisee ja mikäs sen mukavampaa! Ensimmäisen kolmen asian palkinnon olen jo saanutkin ja nyt sain uuden Made in Lakeus-blogista, kiitos sinulle Marika, kirjoitit blogistani niin nätisti että punastuttaa!

Kolme minulle rakasta asiaa:

• Mökki Pohjois-Savossa. Paikka, jossa juodaan kahvia miehen mummon vanhoista ruusukupeista, saunotaan makeissa, kosteissa löylyissä, vietetään joka vuosi pääsiäistä ja juhannusta, etsitään aarteita navetan kätköistä ja jossa viettäisin mieluusti vaikka koko kesän.

• Pyöräily rahisevilla hiekkateillä lämpimänä kesäiltana.

• Grillailu kesällä ja syöminen kototerassilla: Fresitaa, halloumisalaattia, jätskiä jälkkäriksi...

Miten onkaan että kaikki asiat keskittyvät kummasti kesään...

Toisen tunnustuksen sain Umpisolmussa-blogin Nooralta, kiitos!

Milloin aloitit blogisi?

Marraskuussa 2008.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

No välillä mietin itsekin, että mistä mä oikeastaan kirjoitan tänne blogiin kun en ole keskittynyt mihinkään tiettyyn aiheeseen. Arkisia, pieniä asioita ja huomioita. Joskus jotain sisustuksesta, musiikista, kirjoista tai elokuvista. Askartelujuttuja on ollut nyt hävettävän vähän, vaikka lupailin syksyllä niitä enemmän. Asukuvia olen kokeillut joskus, mutta kun ei lähde niin ei lähde. Se ei tunnu omalta alueeltani, enkä mielellään ole itse kuvissa, ainakaan niin että minua tunnistaisi.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

No eiköhän jokainen blogi ole yksilöllinen ihan jo kirjoitustyylin vuoksi. Ei varmaan mikään seikka erityisesti, mutta toivoisin tietysti että itseironinen ote ja semmonen "ei niin kauheen vakavaa"-asenne pilkahtelisivat edes välillä läpi (ja joka jakaa varmasti ihmisiä). Iloisesti kotikutoinen ja ylpeästi pienimuotoinen.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Syksyllä 2008 pidin matkablogia San Franciscon reissulta omaksi iloksi ja ystäville ja siitä se ajatus sitten lähti...Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja koska matkablogia oli niin mukavaa kirjoittaa ja tutut tykkäsivät lukea matkajuttujani, päätin kokeilla myös julkisen blogin kirjoittamista.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Vaikka perusvastarannan kiiskenä ja "paskat kuvat"-käsitteen kannattajana kuvailenkin ihan mielelläni vanhalla Canonin pokkarillani toisin kuin vissiin kaikki muut bloggaajat, voisin huolia kuitenkin paremman kameran ja isommat kuvat blogiini.

Ehdottomasti haluaisin kirjoittaa enemmän tilitysjuttuja ja pidempiä postauksia, mutta jostain syystä koen sen aina kovin vaivalloiseksi ja aikaa vieväksi enkä sitten jaksakaan ryhtyä moiseen vaikka ideoita pyörisikin päässä. Tähän yritän saada muutoksen.

Lisäksi olen useasti toivonut, etten olisi kertonut Jämäkäpälöinnin aloittamisen yhteydessä blogista kellekään kaverille. Kirjoittaisin ehkä vähän vapaammin jos tietäisin ettei blogia lue kukaan tuttuni (ja varsinkin jos olen kuullut että sana blogista on kiirinyt eteenpäin). Kiusaannun myös aina kun blogi otetaan puheeksi, sillä jotenkin haluaisin että se elää vain täällä netin syövereissä. Tämän vuoksi olen pohdiskellut myös aivan uuden blogin aloittamista, mutta silloin menettäisin myös kaikki ihanat lukijani. Joten näin mennään.

Tämä onkin jo pyörinyt kai vähän joka blogissa, joten en haasta erikseen ketään. Ottakoon halutessaan tämän haasteen vastaan se, joka tietää minun vierailevan blogissaan! :)

"Loma sopii sulle", osa 2

2011-02-23T04:37:00.000-08:00

Thaimaassa kun oltiin piti tietenkin kokeilla kylpylähoitoja. Hotellilla oli oma, hieno kylpylä ja varasin sinne ajan johonkin Valentine´s day-hoitoon ystävänpäiväksi. 3 tuntia kropan kuorimista, maito-kukkaiskylvyssä lillumista ulkosalla ja vaniljavoiteilla hieromista. Aivan ihana kokemus!

No Muruhan sinne ei tietenkään mun kanssa tullut vaan menin yksin, no tästäkös kaksikin eri naista ihmettelemään "why come alone?" "My husband don´t like the massage." Ja taas "why come alone?" "My husband didn´t want to come (goddammit)." Alkoi jo melkein nyppii että uskokaa nyt, tää on ihanaa kyllä yksinkin, tähän mitään miehiä tarvita...

Muutenkin tuolla hotellilla erityisesti oli sellanen vähän hassu tapa puhutella vaan miestä "good morning sir" ja kaikki ruoat, ruokalistat ja muut kyseltiin ja tuotiin ensin miehelle. Alkulomasta sattui vähän outo tilanne kun menin yksin aamupalalle, Muru kun oli oksentanut koko edellisen yön ja oli jonkun pöpön kourissa. Eräs tarjoilija kovin huolestuneena kyseli että "I see you here with your husband earlier?" ja minä siihen että, joo mut se on nyt kipee eikä päässyt tänne. Mimmi alkoi hihittämään eikä tuonut mulle ollenkaan kahvia. Mulle jäi täysin epäselväksi mikä siinä oli hauskaa ja miten aviomiehen läsnäolo liittyy siihen saako juoda kahvia vai ei...

Todennäköisesti se ei vaan ymmärtänyt mitä mä sanoin. Ehkä.

Minulla ja thaimaalaisilla oli muutenkin suuri kielimuuri välissä, mä en vaan yksinkertaisesti saanut yleensä mitään selvää. Sir onnistui onneksi tässä paremmin ja hommat tuli useimmiten hoidettua. Vaikka sattui siellä muutamia hauskoja kommelluksia tähän liittyen; mä en meinannut millään saada jälkkärilistaa yhtenä iltana, listan sijaan meille tuotiin kylmiä sitruunantuoksuisia pyyhkeitä vähän hämmentyneenä. On ne varmaan ihmetellyt että miks noi vaatii kylmiä pyyhkeitä...älkää huoliko, lopulta sain tahtoni läpi ja jälkkäriä kans. :)

Luin lomalla monta kirjaa, mm. Lars Keplerin Hypnotisoijan (loistava!) ja Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin (hyvä!). Lisäksi katsottiin iltaisin leffoja, kahdelta leffakanavalta tuli niin uudempia leffoja kuin vanhempiakin "klassikoita", kuten Wayne´s World (excellent!).

Yhtenä päivänä vuokrasimme skootterin ja lähdimme ajelemaan, tarkoituksena suunnata kohti länsisaarta. Ensin käytiin kuitenkin temppelialueella, aamulla oltiin niin aikaisin Big Buddhalla, ettei siellä ollut vielä ollenkaan muita turisteja. Päätie länsipuolelle oli vähän turhan ruuhkainen mun makuun (kun se liikenne oli muutenkin aika pelottavaa) ja käännyttiin sitten takas ja ajeltiin pikkuteitä pohjoisessa. Välillä pysähdyttiin juomaan jotain tai viilentymään rantavedessä.

Choeng Mon-ranta sijaitsi pohjoisessa ja siellä oli ihanaa valkoista, puuterimaista hiekkaa.

Metsägekko n. 30 cm. Yksin toi pää on jo mulle liikaa.

Niihin eläimiin sitten. Minä inhoan hyönteisiä ja kaikenlaisia ällöjä matelijoita. Siis oikeasti inhoan tosi paljon. Thaimaa ei ehkä ollut varsinaisesti oikea kohde hyönteiskammoiselle, siellä kun liihotteli variksen kokoisia perhosia, Mars-patukan kokoisia heinäsirkkoja (aargh...) ja sisällä huoneessa tein liiankin läheistä tuttavuutta mm. ison tuhatjalkaisen kanssa. Muutenkin huoneessa vilisti gekkoja ja vaikka mitä mönkiäisiä. Ne pienet gekot oli ihan hauskoja, kun ne huuteli meille jostain katonrajasta. Mutta ne isot sitten...

Yhtenä iltana ravintolassa näimme ison gekon vaanivan sammakkoa (joka oli aika lähellä minua) ja kun se räpäytti niitä isoja, karseita silmiään, niin siinä vaiheessa minä hyppäsin pystyyn. Tarjoilija vakuutteli että isot asuu ainoastaan metsässä, ei talossa. Hieno homma, mutta kun näin sellasen möhkäleen hengaavan meidän ovenpielessä illalla rääkäsin niin, että yks hotellin työntekijä pelästyi että mitä tapahtuu ja tuli metsästämään sitä pyyhkeen kanssa, turhaan (nolotti). Loppuloman mietin iltaisin että mahtuukohan sen gekon iso pää kuitenkin jostain ovenraosta...

Loppuloman mieto sävyero. Jotain vaaleasta ihostani kertoo se, että minä käytin suojakerrointa 50 ja paloin silti skootteripäivänä. Muuten oleilinkin päivisin suosiolla varjossa.

Muru yritti poistaa tämän kuvan kun siihen osu vahingossa toi haarukka, mutta minusta just se tekee ton kuvan, muah. :D

Tuolla me syötiin vikana iltana kuutamonvalossa. Niisk.

Lähtöaamun auringonnousu.

Phuketin kentällä odotellessa katsottiin pitkästä aikaa Trainspotting, villasukat jalassa tottakai.

Loma oli loistava kaikin puolin. Täydellinen rentoutuminen ja luksushotelli sopi häämatkaan paremmin kuin hyvin. Emme edes muistaneet edellistä reissua jolla olisimme olleet ihan kahdestaan, joten se oli mahtavaa.

Jos en olisi käynyt Havaijilla, olisin ehkä otetumpi Thaimaasta, mutta paratiisisaarimittelön Havaiji voittaa kyllä, jos tällainen vertailu sallitaan yhden Thaimaa-kokemuksen perusteella. Sama ilmasto, miinus turistit, kauppiaat ja likaisuus (puhun nyt siis pelkästään Lanain saaresta, muista saarista en tiedä). Mutta ihana paikka kuitenkin! Tosin voisin elää ilman noita eläimiä....:)

"Loma sopii sulle", osa 1

2011-02-22T09:33:00.000-08:00

Innokkaasti odotettu häämatka Koh Samuille starttasi kirpeässä pakkassäässä (tosin ei niin kirpeässä, josta Suomi tuli kärsimään lomamme aikana, hrrr). Thaimaan visiitti oli molemmille ensimmäinen ja minulle myös ensimmäinen keskellä talvea suoritettu lomamatka, joka suuntautui lämpimään (!).

Olimme Samuilla myöhään illalla eikä huone näyttänyt pimeässä ja väsyneenä niin kovin ihmeelliseltä vaikka henkilökunta kuinka kehui huonettamme. Meidät oli upgreidattu (hienosti kirjotettu) parempaan huoneeseen koska olimme häämatkalla. Kannatti mainita siitä, pistimme hotellille ennen matkaa sähköpostia ja informoimme häämatkasta, minä kun olin sitä mieltä että tästä statuksesta lypsetään kaikki irti...ja kannatti! Aamulla kun heräsimme ja vedimme verhot sivuun upea maisema paljastui.

Näkymä terassilta.

Villa oli hotellialueen korkeimmalla huipulla tosi rauhallisella paikalla ja sieltä oli hienot näkymät merelle. Päivärytmiin kuului törkeän hyvä aamiainen hotellin ravintolassa, kapuaminen sairaan jyrkkää mäkeä ylös huoneeseen, pulahdus altaaseen, aurinkorasvat pintaan, lukemista, pulahdus, lukemista, lounas alhaalla (kuuluttiin johonkin ihme clubiin ja saatiin päivittäin lounaaksi tajuttoman hyviä ruokia), pulahdus ja lötköttelyä. Illalla ehkä Chawengille vesikaupoille ja syömään. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta ei ollut. Täydellinen löhöloma upeassa paikassa, muuta ei häämatkalta kaivattu.

Kakku odotti jääkaapissa.

Tuossa kohdassa oli niin matalaa, että siitä olis melkein pystynyt kävelemään saareen.

Chaweng

Ensimmäinen visiitti pääkatu Chawengille pääsi jotenkin yllättämään. Tunkeilevat kauppiaat, krääsäkojut, älytön määrä turisteja, kulkukoirat ja rähjäisyys oli jotenkin typerästi yllätys minulle. Täällä maailmanmatkailijanne, not. Taidan olla vaan tosi yksinkertainen, en tiedä mitä olin oikein odottanut. Kai jotain edes vähän rauhallisempaa...? Jos nimittäin Samui on vielä edes joten kuten rauhallisempi paikka verrattuna moneen muuhun Thaimaan kohteeseen, niin mun ei tarvitse edes haaveilla änkeäväni johonkin Phuketiin. :D Ja pikkusaarien reppuseikkailijaksi minusta ei ole, ihan jo pelkästään eläimistön takia (josta myöhemmin lisää).

Meidän "koti".

Chawengin eläväiseen menoonkin tosin tottui kummasti muutaman päivän jälkeen. Ja olihan siellä ihan kiva käydä kattelemassa välillä muitakin ihmisiä, hotellilla ei juuri muita ihmisiä näkynyt. Suoritin jopa vaivautuneesti muutamat pakolliset tinkimiskuviot ja ostin jotain niistä kojuista. (Jos ei siis ole tullut jo selväksi, olen omaa rauhaa rakastava, kaikkea kiusallista tuputusta, tinkaamista, vääntämistä ja ihmisjoukkoja inhoava ihminen. Mutta siihen ei kyllä tarvita kovin paljon että minä menen häiriöön.)

Koska syöminen on ihaninta, illan ruokapaikan valinta oli aina päivän kohokohtia. Minä rakastuin thairuokaan entistä palavammin ja nautiskelin katkaravuista ja tuoreista aineksista ja ihanista mausteista. Yksi jälkiruoista jäi myös lähtemättömästi mieleen: friteerattuja banaanin- ja ananaksenpaloja ja kookosjäätelöä...

Huomenna seuraa matkajutun osa 2.

Takas

2011-02-20T09:47:00.000-08:00

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös kahden viikon ihanuus Thaimaan lämmössä. Keräilen itseäni eilisen 23 tunnin valvomisen ja matkustamisen sekä 60 celsiusasteen heilahduksen jäljiltä Bloglovinin ilmoittaman 500 uuden postauksen parissa (kommentoimaan en kykene). Matkamuistona kasa kuvia, hitunen päivetystä (ainakin pisamien ja pigmenttihäiräläiskien muodossa), auringossa vaalentunut kuontalo ja toinen sääri täynnä mustelmia, yksi erittäin mittavan kokoinen sininen ISO ja kipeä ruhje hengaa sääriluun päällä (ainahan minä kohellan jalkani mustelmille, mutta mikä siinäkin on että erityisen pahasti silloin kun on pakko pitää kintut paljastavia kuteita?).

Ehkä kuitenkin mieluummin näyttelisin sitä ruhjetta pienissä kuteissa. Tää kylmyys on nimittäin ihan arsenaalista!

Kehittelen matkajutun kun kykenen. Tällä hetkellä keskityn hereillä pysymiseen. Voimia kaikille kans!

Blogi mykistyy

2011-02-03T04:42:00.000-08:00

Hiljaistahan tällä tontilla on ollut jo muutaman viikon, mutta nyt blogi hiljentyy kokonaan kahdeksi viikoksi.

Kouluhommat on tehty (huh), ekat opiskelijabileet vietetty (niistä toivun kotona parasta aikaa siivoten), huomenna piipahdus koululla, kirjapinon palauttaminen koulun kirjastoon ja huojentunut olo tehdyistä töistä.

Huomenna illalla starttaakin sitten kone kohti Thaimaata ja Koh Samuita. Myöhäinen hanimuun nääs. Perillä odottaa (toivottavasti) hieno villa ja oma uima-allas, can´t wait! Seuraavat kaksi viikkoa siis köllöttelen lämpimässä, makaan siinä altaassa kun valkonen hylje ja luen paljon kirjoja.

Palataan asiaan kun palailen, mukavaa helmikuuta ja tulevaa ystävänpäivää kaikille!

Sunnuntai, hyvällä tavalla

2011-01-30T09:04:00.000-08:00

Sunnuntai alkoi aamuisella raahautumisella ystävien luokse, jonne kokoonnuimme pienen porukan brunssille. Herrasväki oli loihtinut pöytään puuroa, hedelmiä, tuoretta leipää ja itsetehtyä mysliä, nakkeja ja munakokkelia ja vaikka mitä herkkuja. Kumosimme vähän kuohuvaakin. Asunto oli vasta remontoitu ja vaaleat lautalattiat veivät sydämeni.

Tämä sunnuntai on ollut kauheen iloinen ja mukava, ei ehkä vähiten auringosta ja ystävien seurasta johtuen. Tämä allaoleva tilannekuva talouden vinkeäilmeisestä koirasta ja minusta koukuttavan Viewmasterin kimpussa tiivistää kivan päivän tunnelman.

Päivä on ollut muutenkin herkkuruokaa ja rentoilua pullollaan, äsken väänsimme maukkaita sushirullia ja illalla kutsuu vielä sipsipussi, sohva ja joku maukas leffa. Rentouttavaa iltaa itse kullekin!

Näköhavaintoja kaivataan

2011-01-27T11:27:00.000-08:00

Have you seen this kind of maximekko somewhere?

(Kuva H&M. Ei, en palannut rikospaikalle ihastelemaan edellisen jutun vetimiä, niin nopeaa lämpenemistä ei sentään tapahtunut...)

Tajusin ihan pari päivää sitten, että olen lähdössä muutaman päivän päästä Thaimaahan. Tiedän, tämä kuulostaa inhottavan ylimieliseltä, mutta minun putkiaivoisella keskittymiselläni uuteen kouluun, sen aiheuttamalla jännityksellä ja ihan tolkuttomalla työn määrällä, matkan lähestyminen pääsi jotenkin totaalisesti hämärtymään väsyneestä ja ylikuormitetusta tajunnastani. Neljän viikon opiskelun jälkeen olen siis jo valmis lomalle...eh :D

Kyseessähän on siis häämatka ja viivymme reissussa kaksi viikkoa. Häämatkasta johtuen reissussa tullaan varmaan illastamaan myös vähän fiinimmissä paikoissa. No minähän pakkaan kevyesti enkä lähde roudaamaan mitään erikoishetaleita kuumuuteen ja keksinkin että vaate joka pelastaa niin päivät kuin illat ja jossa voi mennä vaikka sinne illallisellekin on maximekko. Lisäbonuksena epäedullisten osasten peittäminen (jalkaosasto). Tuo laiskan pukeutujan helppo kumppani!

Koska en omista yhtäkään maximekkoa ja aika on todellakin kortilla, kysynkin apua teiltä arvon mekkoguruni: muistatteko nähneenne jossain kaupassa mekkoja keskellä talvea? Mikä tahansa trikoorimpula käy. Kaikki vinkit otan kiitollisena vastaan, ajatus on, että kun joku huutaa Seppälä niin minä juoksen sinne jossain välissä ja noudan yhden tai kaksi matkamekkosta ja palaan koneen ääreen. Shoppailuretkeä en ehdi nyt järjestää. Aikaa on viikko ja aika alkaa nyt! Osallistujat saavat öö, hyvän mielen...?

Jätän väliin

2011-01-23T06:53:00.000-08:00

Tiedostan taipumukseni myöhäisherännäisyyteen. En todellakaan kulje muodin eturintamassa tai pudottele nousevien musakykyjen nimiä kauan ennen kuin muilla on aavistustakaan koko jutusta. Vähän sellanen hitaalla käyvä pikemminkin.

Legginseille lämpesin aivan luvattoman hitaasti. Leopardikuosin valloitusta seurasin inhon sekaisin tuntein, kunnes viimein leopardia hivuttautui lilojen ballerinojen muodossa minunkin jalkoihini. (Korostan kuitenkin, etten edelleenkään pysty sulattamaan tätä tunteet kuumentavaa eläinkuosia enempää kuin ballerinojen tai huivin verran.) Lady Gagan nerouden tajusin vasta viime kesänä ja antauduinkin sitten iloisesti tälle provosoivalle hahmolle, noin pari vuotta myöhemmin kuin muut.

Kaikkia näitä edellä mainittuja ilmiöitä yhdistää se, että olen ensin inhonnut hartaasti, julistanut kiihkeästi etten koskaan tule käyttämään mitään leopardilta haiskahtavaakaan ja myönnettäköön, jollain tavalla jopa ylenkatsonut ilmiöiden ystäviä. Onneks mun ei tarvii olla niin väsynyt että käyttäisin kalsareita julkisesti. Ja se Lady Gagakin ottaa vaan rahat pois tyhmiltä musiikkia ymmärtämättömiltä pösilöiltä. Ihan fiksua sinänsä, mutta ainakin se on muuten ihan varmaan mies.

Kunnes menee hetki ja alan lämmetä ajatukselle ripauksesta puristamattomia kalsareita. Ja se Paparazzikin alkaa kuulostaa itseasiassa aika kivalta. Pahasti myöhässä, mutta mukana kuitenkin. Takinkääntäjä. Mutta kun niitä kalsareita näkee joka puolella niin alkaahan ne väkisinkin näyttää ihan näppäriltä.

Toivon vähän helvetin hartaasti, ettei näiden seuraavien ilmiöiden kanssa tapahdu minkäänlaista tottumista ja lämpenemiskuviota. Siinä vaiheessa kun alan houria, että oikeastaan kilometrin päähän häpeämättömänä loistavat salihousut, mursun oksennusta muistuttavat haalarit ja sokerina pohjalla, täyslaidallinen leopardia haalarimuodossa, jota Kymppitonnin juontaja olisi kantanut ylpeänä vuonna -84, näyttävät ihan näppäriltä, lähipiiri saa läppästä ohimoon luvan kanssa.

Kuvat H&M.

Tunnustusta ja hiljaiseloa

2011-01-19T08:46:00.000-08:00

Sain pari tunnustusta ja ne piristi vallan kovasti uupunutta bloggaria! Kiitos siis ihanaiset Mikaela ja Juskan! :) Olen saanut molemmat tunnustukset jo aiemmin, mutta sehän ei haittaa; yritän keksiä uudet tunnustukset ja rakkaudet...

7 tunnustusta:

1. Uudet tuttavuudet kysyvät minulta usein olenko jostain Itä-Suomesta kotoisin, puheeni kuulostaa kuulemma siltä. No en ole, mitä nyt äitini ja sukuni on Pohjois-Karjalasta kotoisin ja käytän kuulemma joskus outoja sanoja, jotka eivät tietenkään ole outoja minun ja perheeni korvissa. Hassua koska en itse huomaa mitään, viimeksi asiaa tiedusteltiin minulta tänään.

2. Alan itkemään hyvin helposti, jos näen tai kuulen jotain tunteellista. Kuten Kadonneen jäljillä-ohjelman tai Musen Blackoutin.

3. Pidän ruokaohjelmista mutta en juurikaan kokkaamisesta.

4. Ostan harvoin uusia vaatteita. En muista milloin viimeksi olen ostanut normaalihintaisen vaatteen, ostan melkein aina alesta tai kirpulta, siis silloin harvoin kun ostan. Olen äärettömän tyytyväinen tähän suuntaukseen, olen niin tottunut siihen etten oikein osaa käydä edes vaatekaupoilla.

5. Edelliseen liittyen: kaivoin vaatekaapin perältä vanhan, virttyneen ja parhaat päivänsä nähneen vihreän talvitakin. Olin jo päättänyt etten käytä sitä enää muualla kuin ehkä mökillä, mutta nyt olen lompsinut se päälläni ihan julkisesti. Sopii jotenkin uuteen, boheemiin opiskelijaelämääni? (Ainakin tää kämppä on boheemissa iskussa jos ei muut.)

6. Minulla on voimalaulu, jota soitan ennen jotakin tärkeää ja jännää tilannetta ja voimamuki, josta juon sen aamun kahvini. Voimamukissa on Pikkumyy.

7. En ole koskaan tehnyt lettuja. En nimittäin juurikaan välitä letuista. (Paitsi kesällä enon tekemistä muurikkaletuista, joita saa pannukahvin kanssa, nam!)

3 rakasta asiaa ja rakas kuva:

• Kesäreissu mökille Murun ja veljen kanssa: paskimmat biisit, paskimmat tanssimuuvit, kovimmat naurut ja parhaimmat jutut. Ensi kesän reissua odotellessa...

• Äidin antama sydänkoru ja korvikset. Normaalisti en pidä sydänkoruista, mutta nämä pulleat äidin valitsemat ovat poikkeus.

• Syöminen. Jo ruoan suunnitteleminen saa silmät loistamaan, matkoilla tärkein asia on seuraava ruokapaikka ja ruoka-aika. Vaikka en pidä kokkaamisesta, rakastan syömistä! Joko syyään?

Rakkaassa kuvassa Omaseni lilluu lämpimässä havaijinmeressä. Eli tossa on kaikki kohallaan.

En nyt jaa tunnustuksia eteenpäin erikseen, sillä tämä kuuluu kaikille kivoille blogeille joita seuraan!

Koulu alkoi rytinällä ja siihen liittyvät tehtävät (ja väsymys) kans, joten aikaa ei ole juuri jäänyt millekään muulle. Olen toki käynyt välillä iltaisin lueskelemassa teidän blogeja, mutta aina en ehdi/jaksa edes kommentoida, oman blogin päivittämisestä puhumattakaan. Joten hiljasemmalla tahdilla mennään nyt, toivottavasti ei loputtomasti kuitenkaan.

Raukea lauantai

2011-01-15T04:19:00.000-08:00

Palauttelen itseäni viime viikolla alkaneen koulun aiheuttamasta uupumuksesta. Uudet ihmiset, liikaa uutta asiaa ja hurja tahti, jolla koulu polkastaan käyntiin aiheuttivat minussa pientä ahdistusta. Heti maanantaina alkaa koulun ohella tehtävä, joka tulee viemään todella paljon aikaa ja se tehtävä ja tahti tuntuvat tottumattomasta aika suurelta...No, luulot pois heti alkumetreillä!

Lahdesta löytyneet vanhat kehykset pääsivät viimein keltaiselle seinälle. Kylläpäs siinä olikin hirveen iso homma, kesti varman 3 minuuttia...on ne kivat!

Tämä tuoli on kulkeutunut aikoinaan kirppikseltä siskolle ja siskolta meille. Muoto on mielestäni hienon lempeä ja siinä on oikein mukava istua, väristäkin jopa ihan pidän. Mutta se haisee. Ei kauas, mutta ihan läheltä tuoli haisee tunkkaiselle. Jos sen päälle jättää vahingossa vaaatteita tarttuu inha haju niihinkin hetkessä. Harkitsin tuolin verhoilua mutta se maksaa niin paljon etten tällä hetkellä raaski. Niinpä puujalkainen, samettipintainen haisulituoli on tullut tiensä päähän ja saa lähteä haisemaan jonkun toisen kotiin. Kierrätyskeskukselle ajattelin hiukan haikeana söpöläisen nakata. (Jos joku lukija ehdottomasti haluaa haisulituolin itselleen myyntipuheesta huolimatta tai ehkä juuri siksi, tuolin saa hakea ilmaiseksi Pohjois-Helsingistä. Tuoli toimitetaan todennäköisesti viikon sisällä kierrätykseen.)

Sain ripustettua syksyllä makkarin ikkunaan vaaleat, vähän mummomaiset verhot, jotka olen joskus Anttilan alesta löytänyt. Ehkä vähän kesäiset, mutta ne pehmentää kivasti aiemmin niin alastonta ikkunaa.

Kävin äsken kirjastossa, kirpeä pakkassää ja auringonpaiste piristivät (vaikka vähän sattukin silmään, siitä myöhemmin...). Vaikka tarkoitus olikin vaan palauttaa pari kirjaa eikä lainata mitään ollenkaan, illat kun kuluvat kuitenkin sitä koulutehtävää tehdessä, nappasin mukaani ihan piruuttani muutaman kirjan. Varsinkin kun palautustelineessä tönötti ystäväni kovasti kehuma Alkulukujen yksinäisyys.

Välillä vaan tulee se kamala himo lukea ja se himo on nyt täällä. Huomenna saan ystävältä lisää kirjoja...

Lopuksi opettavainen tarina:

Aamu alkoi hienosti turvonnutta silmää ihmetellessä. Toinen silmä oli muurautunut umpeen ja oli ihan megarähmässä (joo, sori.), ihan kipeä, kutittava ja punainenkin se oli. Olin jo varaamassa aikaa lääkärille, koska luonnollisesti silmätulehdus oli eka mieleen tuleva vaihtoehto. Heitin pois pienen purkin voidettakin jota olin edellisenä päivänä käyttänyt, jos se vaikka kuhisee bakteereja tai jotain. Kunnes yhtäkkiä muistinkin kirkkaasti yöllisen äksidentin. Löin keskellä yötä silmän yöpöydän terävään kulmaan. Siis nukkuessani. Isku silmämunaan. Muistan kun mietin että sattukohan pahasti ja kokeilin että onks silmä suunnilleen päässä, sen verran nimittäin sattu...Siellä on taas mun taatut seikkailu-unet pyöriny kun on noin pitäny riehua. Ja niin, tästä tälläsestä nimi Riehu.

Muista siis aina muistella viime yötä jos aamulla on vammoja ja ruhjeita ennen kuin varaat turhaan ajan lääkärille...

Viikon tunnot

2011-01-11T05:30:00.000-08:00

Tunne: välillä jännittynyt, samalla innostunut, kaikesta uudesta rättipoikki.

Kuvat: ystäville tehtyjä lahjoja. Vanhoja kuvia, koska pimeällä ei voi kuvata mitään uuttakaan.

Elokuva: Red Riding-trilogia, joista eka osa on tylsin (huolimatta hurmaavasta Andrew Garfieldista). Paranee vanhetessaan, suosittelen siis.

Kirja: Ruotsin kertausta aikuisille. Inte working.

Asuste: pinkit puuhelmet

Haaste: heittäytyminen, uusien nimien muistaminen

Inhotus: seutulippu!

Ihastus: ruokalan kasvisruoka.

Kehu: "Mä oon 32." "Mistä osasta? Etkä oo, mä oon 32. Luulin että oot joku 22!" Ehheh. Totaaa, tsekkaa mun silmärypyt...:D

Kettuilu: Koska meidän tienpätkää ei ole aurattu, joutui mies jättämään auton yhdeksi yöksi auratulle, LEVEÄLLE päätielle tähän naapurustoon (lunta oli niin paljon että auto olis juuttunut kiinni). Aamulla tuulilasissa lappu: "mistä lähtien autoja on alettu pitämään toisten portin pielissä. Vie se autos muualle, tässä on MUN BUSSIN PAIKKA!!!!!!!!"

Ai että Helsingin kaupungilta voi varata kadunvarsipaikkoja nykyään? Enkä tiennyt sitäkään että omakotitalo omistaa myös pätkän sen edessä kulkevasta tiestä. Täytyy kattoo ettei kulje sitä puolta kävelytietä vahingossa.

Kevennys: Luulis et kun on käynnissä Operaatio Lumisota ja kaikki niin porukalla löytyis vähän yhteishenkeä. Well not in my backyard, eiku tääl lähiös.

Oikeesti, voi saatana. No biggie, mut v****taahan se.

Tekniikasta lumouduin

2011-01-09T02:44:00.000-08:00

Olen tässä ihaillut kahta vempelettä, joita olen asuntoon jo pitkään hinkunut. Toinen on blenderi, jolla pyöräyttelisin maukkaita voimajuomia ja hummusta leivän päälle.

Kerrankin juoksin tarjouksen perässä ja menin into piukassa hankkimaan Sokokselta blenderin kun se oli halvennuksessa. Äsken tuuttasin kannuun maustamatonta rahkaa, jota kaapista löytyy aina, banaanin, aprikoosisosetta, töräys luomuhunajaa, ripaus soijarouhetta ja mustikoita. Oikea terveysjuoma siis! Ja aika täyttävä sunnuntailounas.

Ainekset blenderin lempeässä pyörityksessä. (Ei, siellä ei todellakaan ole kananmunaa, vaikka siltä ehkä näyttää. Ei tää nyt niin terveysjuoma oo sentään.)

Toinen kovasti kaivattu vempele on tallentava digiboksi. Jep, näinkin eksoottinen koje taloudesta on puuttunut tähän asti, mutta täällä käydään vähän hitaalla.

Miten olenkaan haaveillut tallentavani liian myöhään tulevia dokumentteja ja päällekkäin esitettäviä leffoja. Ehkä kohta alan jopa seurata jotain sarjaa, tällä muistilla ja menemisellä kun se tuppaa olemaan olematonta. Ja kun leffanälkä iskee niin kojeella on aina jotain katsottavaa.

Tarkoitus ei ole jäädä ihan sohvaperunaksi, vaikka siltä nyt vaikuttaakin. Minä katson niin vähän telkkaria, että laadukas lisäys on suotavaa. Vempele saapui kotiin eilen ja käyn hipelöimässä kaukosäädintä ja ohjelmaopasta vähän väliä, tiedättehän, kuherruskuukausi.

Uuden vuoden pienimuotoisena lupauksena lupasin itselleni lisätä kirjojen lukemista ja leffojen katselua (sekä pistää jokaisen muistiin) ja jälkimmäinen harrastus on alkanut mainiosti, varsinkin kun otimme samalla vähän lisäkanavia...Minua odottaa tällä hetkellä Red Riding-trilogian päätösosa, Nine ja Gran Torino...joten leppoisaa sunnuntaita!

Lukutuulella

2011-01-06T07:57:00.000-08:00

LIKE järjesti bloggareille pienen iltaman joulukuussa. Saimme kuulla uutuuskirjoista ja paikalla oli myös Marco Kosonen kertomassa kirjastaan Rock'n'roll Suicide Bar. Mielenkiintoiselta vaikuttava kirja kertoo samannimisestä baarista, jonka Kosonen perusti kambodzalaiselle saarelle.

Saimme valita täytettä pukin konttiin mukavalla alennuksella ja veljelleni lähtikin lahjaksi Törkytehdas. Saimme myös valita uutuuskirjoista yhden kappaleen omaksi ja valintani osui pitkän pohdinnan jälkeen Inger Frimanssonin Rotanpyytäjään.

Minä olen aika huono arvioimaan kirjoja ja elokuvia; syy on siinä etten mielelläni paljasta yhtään mitään juonesta enkä esimerkiksi lue useinkaan leffojen takakansia samasta syystä, niissä paljastetaan kuitenkin liikaa. Näissä satunnaisissa "arvioissani" yritän sitten kuvailla enemmänkin tunnelmaa ja fiiliksiä, joita teos minussa herätti. Eri asia on sitten saako lukija näistä mitään irti mutta minä kun en halua spoilata...

Inger Frimansson on ruotsalainen dekkaristi, jonka aiemmista kirjoista olen lukenut ainakin Alastomien naisten saari, Parempi elämä ja Pimeyden jäljet. Hänen tarinansa ovat psykologisia trillereitä, joissa usein hyvin tavallisille ihmisille tapahtuu jotain, joka saa heidät menemään ns. rajan yli. Varmaankin juuri tavallisten päähenkilöidensä vuoksi kirjat tuntuvat pelottavan todentuntuisilta.

Tämä kirja kertoo Rosesta, joka elää lähes erakkona maalla puolikesyt rotat seuranaan. Eräänä päivänä Rose saa ovelleen vieraan, joka tuo viestiä yhteiseltä tutulta ja vierailu pistää liikkeelle ahdistavan tapahtumasarjan...

Enempää en halua paljastaa, mutta nimen mukaisesti tarinassa on paljon rottia ja minä inhoan rottia. Sain puistatuksia pelkästään rottien kuvailusta. Kirjassa on hyvin ahdistava ja pahaenteinen tunnelma heti alusta alkaen, se on jännittävä ja synkkä. Vahva tunnelma veti hyvin mukaansa ja luinkin kirjan parissa päivässä. Pidin kirjasta paljon vaikka siitä jäikin aika synkkä jälkimaku. Jos pidät psykologisista trillereistä suosittelen lämpimästi!

Iso muutos

2011-01-03T00:54:00.000-08:00

Olen aina pitänyt ihan tarkoituksella kaikki työasiat ja semmoiset erossa blogistani; jostain syystä joistakin henkilökohtaisista asioista voin täällä kertoillakin ihan helposti (esimerkiksi mieskin on täällä vilahdellut), mutta opiskelu/työasiat olen halunnut pitää täysin erossa Jämiksestä ja niin tulen pitämään myös vastaisuudessa.

Nyt on tekeillä kuitenkin jotain niin jännää, että haluan jakaa muutosta hiukan teidänkin kanssanne. Olen työskennellyt viimeiset 5 vuotta mainostoimistossa mainosten parissa ja koulutukseni liittyy graafiseen alaan. Jo ennen potkuja olin täysin kypsä työhöni ja tiesin, etten missään nimessä voi tehdä työtä sillä alalla kenties lopun elämääni. Tavallaan potkut olivat siis helpotus ja sysäys alkaa viimein suunnitella elämänmuutosta.

Toisin kuin joillekin ihmisille, minulle ei ole ollut ikinä selvää mikä minusta tulee isona. Ei edes näin vanhana. :) Kaikenlainen taiteilu, käsillä tekeminen ja musiikki on minulle luontevin tapa olla olemassa. (Ja koska ilmeisesti minusta ei nyt tule taiteilevaa rokkistaraa, on kai keksittävä jotain konkreettista.)

Lopulta löysin jotain joka kuulostaa sopivalta: merkityksellistä työtä, jota tehdään ihmisten hyväksi ja jossa yhdistyy myös luova tekeminen. Ja koska sain pääsykokeesta 2 pistettä vaille täydet pisteet, olen ilmeisesti sopiva alalle. No, se jää nähtäväksi...:)

Pahoittelen kovasti tätä salaperäistä touhua, mutta en halua että uudet opiskelukaverini löytävät blogini, joten en avaa uutta alaani tässä tämän enempää. Postauksissa tulee varmaan kuitenkin ilmi uusi opiskelijaelämäni, joten halusin kertoa siitä täälläkin. Ja toiseksi siksi, että olen todella innoissani!

Mitä todennäköisimmin useimmat luokkakaverini ovat kymmenen vuotta minua nuorempia, mutta mitäs tuosta. Minä olen todennäköisesti lapsellisempi, mutta en vaan jaksa juhlia yhtä pitkään...

Olen vahvasti sitä mieltä, että koskaan ei ole myöhäistä aloittaa uusia asioita, varsinkin jotain näin reippaasti elämänlaatua parantavaa. Toki saan kituuttaa monta vuotta rahattomana opiskelijana, mutta sitä en jaksa murehtia nyt. Ai vitsi, miten jännää ja kivaa aloittaa opiskelu!

Vuosi 2010 pakettiin

2010-12-31T05:04:00.000-08:00

Vuonna 2010 opettelin tekemään sushia, tein ruokaa paljon enemmän kuin aiemmin, laskin pulkkamäkeä, sain potkut, päätin vaihtaa alaa, kävin parissa pääsykokeessa, mutta minusta ei ihan tullutkaan kultaseppää.

Olin enimmäkseen punapää, koin Suuren Tukkajumin loppuvuodesta, ostin turhaan kallista hiuslisäkettä, kävin katsomassa mm. Depeche Modea, jonka muistan aina siitä että melkein myöhästyin keikalta kun kaivoin ja työnsin kotitielle lumeen juuttunutta autoamme 1,5 h, pidin elämäni ensimmäistä ja viimeistä kertaa rakennekynsiä.

Toinen pihan tammista sai lopetustuomion ja kaadettiin, haravoin lehtiä, tein koruja, jätin hääasiat viime tippaan.

Olin elämäni ensimmäisissä polttareissa –omissani, pääsin sumopainimaan, yksi haaveilemani asia siis toteutui, söin paljon sushia, en jaksanutkaan tehdä käsijumppaa ennen häitä, kävin elämäni ensimmäisen ja ehkä viimeisen kerran solariumissa, olin silti valkoinen.

Menin maailman ihanimman ja hauskimman miehen kanssa naimisiin, hääpäivä oli jotenkin surkuhupaisasti hellekesän varmaankin ainoa lauantai jolloin tuuli, satoi ja oli jäätävää. Upea tunnelma kuitenkin lämmitti ja päivä oli hurjan ihana.

Nautin helteestä enkä valittanut kertaakaan, vietin paljon aikaa maalla mökillä sekä ystävien ja sukulaisten mökillä, erityisen paljon pyörin Itä-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa, Joensuusta löysin valehtelematta maailman parasta ruisleipää, pääsin monta kertaa savusaunaan, kävin Kolilla, minulle tehtiin jalkakylpy, eno järjesti suunnistuksen, join Fresitaa, lauloin kesäyössä ja uin paljon.

Järjestin helteiset Muse-etkot ja kesäpippalot serkuille, grillasin, tein täytekakkua synttäripäivänä, ikävöin kesää, kävin Lontoossa.

Rokkasin Wembleyllä Musen tahdissa, meinasin tikahtua innostuksesta, paluumatkalla sain melkein paniikkikohtauksen pimeässä, ylitäydessä metrossa. Kävin ruokatorilla ja löysin nimiseni pien sieltä.

Kävin monella kurssilla, keramiikassa, usealla korukurssilla ja akryylimaalauskurssilla. Elvytin piirtämistä ja maalaamista, opettelin myös uudestaan kutomaan ja virkkaamaan.

Pelkäsin talvea, maalasin kolme huonekalua uuteen uskoon, kiertelin paljon kierrätyskeskuksessa ja kirppiksillä. Tein hienoja löytöjä edullisesti.

Minut kutsuttiin blogipikkujouluihin ja tapasin monta mukavaa ihmistä, luin kirjoja, vietin paljon aikaa ystävien kanssa ja sain loppuvuodesta mahtavia uutisia.

Vuoteen mahtui paljon isoja asioita ja muutoksia, osa hyviä, osa ikäviä. Tänä vuonna tapahtui myös paljon kerran elämässä-asioita ja uusia tuulia, oikein mukava vuosihan se! Ja minä kun luulen ettei minulle koskaan tapahdu mitään...:)

Ihanaista uutta vuotta ihan kaikille!

Keskiviikkokeventäjät

2010-12-29T03:32:00.000-08:00

Se, että löysin parin päivän päästä vanhentuvia liikuntaseteleitä laatikosta ja hätäpäissäni aion ostaa niillä tänään kuntosalikortin, menisi jo itsessään aika messevästä Kevennyksestä.

Tuon lisäksi tarjoilen teille kuitenkin Muse-kirjan lukemisen lomasta Matt Bellamyn ja täydellisen ajoituksen. Siin on teille liikuntaa. I´ll get me some chocolate.

Tukkajumi

2010-12-28T11:09:00.000-08:00

Minulla on kriisi. Hiuskriisi. Ihastelin taannoin jonkun bloggarin graafista hiusmallia kun tajuntaani iskeytyi seuraava fakta: ennen minä olin se, jolla oli aina joku graafinen malli hiuksissaan.

Ennen minä olin se, jolla tukkatyyli vaihtui lähes viiden viikon välein. Aiemmin kampaajani ilmoitti minulle seuraavaksi kerraksi saapuvista turkoosinvärisistä ja vihreistä sävyistä. Minulla on ollut kaikki punaisen sävyt hiuksissa (kuvallinen muisto vuodelta 2006 todisti ettei se joulutähden punaista muistuttava tulinen väri ollut ehkä kuitenkaan minulle sopivin sävy.) Olen ollut brunette, kerran jopa vaalentanut vastoin omia sääntöjäni ja pitkään viihdyin täysin mustassa tukassa. Kalmankalpea iho yhdistettynä pikimustaan ei ollut niin paha yhdistelmä kuin miltä se kuulostaa, päinvastoin pidän edelleenkin kontrastista.

Minulla on ollut pitkä otsatukka, joskus ihan liian lyhyt otsatukka, viistoon leikattu otsis ja päättämättömälle sopiva tiukka puoliksi eripituinen otsis. Se oli ihana.

Minulla on ollut hiuksia jotka laitettiin aina vahan kanssa; päältä pörröjä, takaliiskoilla. Rakastamiini takatukkahuituloihin laitettiin aina palkki eri väriä: pinkkiä, vihreää, lilaa, punaista. Väripalkit olivat aina epäsymmetrisesti, tietenkin. Jossain vaiheessa tukka oli toisinpäin: takaa lyhyt, pitkillä sivuhuiskuilla.

Minä en ollut koskaan se vässykkä joka itkee kahden sentin tasotuksen perään. Päinvastoin, ajattelin että tukka on uusiutuva luonnonvara, joka on hiuslaadullani pitkänä vaan hankala ja väsynyt.

Mitäs sitten tapahtui? Alkoi hiusten kasvattaminen häihin. Nyt olin syystä se joka ei anna lyhentää hiuksiaan. No häät meni, mutta roikkotukka jäi. Tällä hetkellä jumitan tylsässä rusehtavanpunaisessa, kuluneessa värissä ja mallissa joka no, ei siis ole mikään malli. Ohut, lasimainen hiuksistoni se siinä vaan roikkuu pitkänä ja masentavana näkynä, otsatukkaa pois kasvatellen.

Ehkä pahinta kaikessa on se, etten ole edes tajunnut kuinka tylsä tukastani on tullut. (Tai kuinka tylsä täti minusta on tullut?) Helvettiin ikäkriisit, täällä podetaan nyt TUKKAJUMIA!

Nyt kun kaipaisin muutosta, luottokampaajani on helmikuun loppuun asti buukattu. Enkä kyllä tiedä edes mitä ihmettä tälle boring-ass-tukalle pitäisi tehdä? Uuden vuoden kolkutellessa ja epätoivon kasvaessa teen vielä britneyt tai leikkelen kuontaloni muuten ihan tajuttomaksi....:(

Joulunviettoa

2010-12-27T04:31:00.000-08:00

Siinä se nyt sitten taas meni, joulu. Minun puolestani jouluköllöttely olis saanut vaikka jatkua pidempäänkin. Vietin joulua äidilläni muun perheen kanssa ja nautiskelin äidin loihtimista herkuista antaumuksella. Herkkuihin kuului mm. riisipuuroa, uunipuuroa ja suosikkiani imellettyä perunalaatikkoa (mistään ei saa parempaa kuin äidin tekemä). Veli teki smetanasilliä ja serkku oli tehnyt karjalanpiirakoita. Jouluperinteisiini kuuluu, että maistan aattona pienen siivun kinkkua mutta ei se vakuuttanut tälläkään kertaa, kalat ja laatikot on mun juttu.

Syömisen lisäksi joulu kului rentoillen, vihreitä kuulia ja liköörikonvehteja syöden ja saunoen. Siskon kanssa suunnittelimme ensi jouluksi jouluista kitaraduoa (harjoittelu aloitettava ajoissa) ja veljen kanssa tulevaisuuden mahdollisia yhteisiä bisneksiä (unelmointi aloitettava ajoissa). Lisäksi pohdin taas kauhuleffakäsikirjoitusta ja kummitustarinakirjailijan uraa. Näin ihan älyttömiä unia kuten unen lohikäärmeestä ja sortuvasta talosta (?), ahdistavan unen, jossa blogistani tiesivät kaikki ja kuvia minusta leviteltiin pitkin nettiä (??) sekä unen, jossa miestäni sanottiin Frendien Rossin näköiseksi ja jossa yritin korjata tämän väärinkäsityksen koko unen ajan (???). (Huomautan että en voi sietää Rossia eikä mieheni todellakaan näytä häneltä!)

Olen ilmeisesti ollut hirveän kiltti, koska sain kasan mahtavia lahjoja! Tähän tyynyyn rakastuin ensisilmäyksellä, saimme sen miehen siskolta, jolla on selkeästi tarkka visio Riehulan tyypeistä...

Toivomani pirtsakan värinen pehmeä kylpytakki ja siskon tekemät söpöt palmikkolapaset.

Anopilta "ihanmunnäköiset" villasukat ja valonnopeudella imeytyvää, ihanan tuntuista Biodrogan kasvovoidetta. Veljen kanssa olimme samoilla musiikkikirja-aaltopituuksilla sillä hän sai minulta Mötley Crüen Törkytehtaan ja minä sain häneltä tuoreen kirjan Musesta.

Paljon muitakin ihanaisia ja ilahduttavia lahjoja. Mieheltäni sain kesäkuisen lentolipun Malagaan, ekan hääpäivämme aikoihin, jippii! Kävimme ennen joka vuosi Espanjassa, mutta nyt emme ole olleet siellä vuosiin.

Toivottavasti kaikilla oli mukava joulu, hassua että kohta vaihtuukin jo vuosi!

Joulutunnelmissa

2010-12-23T00:24:00.000-08:00

Tykkään joulukuusista mutta koska täällä ei ole ketään jouluna päädyin hiukan toisenlaiseen joulupuuhun. Otin mökiltä mukaan muutamia hopeapajun oksia ja laitoin ne maljakkoon, ympärille valosarja ja pienet lasikoristeet Mosa Interiorsilta. Aika ihana tunnelmapuu!

Joululahjat päätyivät aika kierrätysvoittoisiin paketteihin. Näissä paketeissa on mm. Sinellin sydänkuvioista kartonginpakkauspaperia, leimailuvärillä ja akryylimaalilla värjäytyneet kakkupaperit olivat muotteina erääseen joulukorttikokeiluun (ja säästetty tottakai) ja pariin pakettiin iskin silkkipaperilumitähdet (joita testimielessä leikkasin kun muistelin että mites näitä tehtiinkään). Pakettikortteina toimii se joulukorttikokeilun kohteena ollut ekokartonginpala jonka leikkasin kappaleiksi.

Sain lahjaksi tuommosen ihanan pienen kruunun.

Minä alan pakkailemaan ja lähden tästä pikkuhiljaa joulunviettoon äidille.

Toivotan kaikille lukijoille mukavan lämmintä, tunnelmallista ja hyvää joulua! Syökää hyvin!

Keskiviikkokeventäjät

2010-12-22T02:57:00.000-08:00

Whamin Last Christmas on oikeasti ihana joululaulu, mutta video on jo sinällään aikas karmea...no tähän videoon on ympätty lisäksi videon selittävä laulu. Polyester...auts. :)

Klik!

Uusi työpöytä

2010-12-21T03:47:00.000-08:00

Työpöytänä on ollut tähän asti vanha lipasto, joka ei ergonomisilta asetuksiltaan ole sieltä vahvimmasta päästä. Tuossa sitä on kuitenkin surffattu jo kolme vuotta, blogattukin kaksi –jalat keskimmäisellä hyllyllä, polvet koukussa, morjens.

Hienostelematon, siivoton otos vanhasta "työpöydästä". Tuoli on jämä keittiöntuoli. Koko työhuone on jämätavaroilla täytetty, mutta nyt tulee muutos!

Aitanovi kotiutui Metsänkylän navetasta ja sai alleen Ikean peruspeltikaapit pyörillä. Tämä on ihana!

Tykkään kovasti uuden ja vanhan, elämää nähneen puun ja reippaan pellin yhdistelmästä. Pöytälevyllä on kokoa mukavasti, mutta todennäköisesti se saa jäädäkin ilman suurempia romuja.

Hauska miettiä mitä kaikkea tämäkin ovi on mahtanut aikoinaan nähdä ja kuinkakohan vanha se on? Sillä olis varmaan vaikka mitä tarinoita kerrottavana. Sen uudessa elämässä se saa kannatella tietotekniikkaa ja auttaa minua suoltamaan hönttejä juttuja blogiin. Tärkeä tehtävä siis.

Näyttävät saranat ne olla pitää.

Lukko pidättelee näppistä. Siinä on aitanovi käyny kun on tuommoset jäljetkin tullu.

Toiselta puolelta ovi on erinäköinen, semmosista laudoista tehty. Olis toiminut niinkin päin, mutta halusin saranat näkyviin.

Työpöytäprojekti toteutui siis paremmin kuin kuvittelin! Nyt pitäisi saada lipasto ja iso vaatekaappi huoneesta pois (sukulaisille hoitoon) ja tilalle kapea kirjahylly, uusi säädettävä työtuoli ja tilaa. Raportoin projektin etenemistä!

Muutama jouluinen menovinkki

2010-12-18T00:17:00.001-08:00

Tänään Kyläsaaren Kierrätyskeskuksessa Uusix-verstaiden Joulubasaari klo 10–15. Minä löysin Uusix-kaupan vasta vähän aikaa sitten ja voisin kotiuttaa sieltä mitä vaan. Kierrätysmateriaaleista tehtyjä tuotteita mm. penaaleja, koruja, vaatteita, pinssejä, laukkuja ja paljon kaikkea kivaa edullisesti. Itse aion hankkia tuolta loput joululahjat. Kauppa toimii siis muulloinkin Kierrätyskeskuksen yhteydessä ja siellä on kiva myyjä, suosittelen!

Toinen kiva paikka on ihana Mosa Interiors Tapanilassa, jossa pyörii 22.12. saakka Joulubasaari. Liikkeessä on aivan ihania sisustustuotteita, lyhtyjä, koristeita sekä seinällinen erivärisiä kynttilöitä ja ihanat myyjät. Jos pidät ruostuneista tavaroista, pellistä tai köyhän miehen hopeasta (kuten allekirjoittanut) this is the place to be. Kaikki alla olevien kuvien tavarat hankittu tuolta. Minä kävin jo rohmuamassa mm. kynttilöitä ja koristeita, mutta aion suunnata ihanaiseen kauppaan vielä huomennakin äidin ja siskon kanssa.

Alakerrassa toimii myös Joulutori jossa on mm. käsitöitä myynnissä.

Jos tulet junalla Tapanilaan, lähde kohti siltaa junasta hypätessäsi, ei kohti omakotitaloja. Sillalta muutama askel oikealle kunnes näet edessäsi vanhan punatiilisen tehtaan, Mosa Interiors sijaitsee siellä. Nimim. muutamankin kerran eksyneitä opastanut.

Jos satut hengailemaan Järvenpään suunnalla, Vanhankylänniemessä pyörii Yläpytingin designjoulu. Mukana mm. titiMadam, Joutomaa, Kauniste...Haluaisin vähän käydä tuollakin, mutta en tiedä vielä ehdinkö.

Lisäksi suosittelen tietysti Vanhan Joulumyyjäisiä, jotka ainakin minulla kuuluvat oleellisesti joulumenoihin. Ihania käsityötuotteita ja hyviä lahjaideoita, intoa verottaa kuitenkin tajuton ryysis viikonloppuisin ja illalla, itse pääsin käymään tällä kertaa arkipäivänä jolloin tarjontaan saattoi jopa keskittyä.

Mukavaa joulun odotusta kaikille, minä oon ainakin ihan intona kaikesta jouluun liittyvästä, koristelen kotia ja rallattelen joululauluja! :)

Keskiviikkokeventäjät

2010-12-15T03:11:00.000-08:00

Lähestyvän joulun kunniaksi mainio Bill Nighy laulaa joululaulun.

Tähän se Patakakkosen tunnari

2010-12-14T08:39:00.000-08:00

Tein tänään ihan järjettömän hyvää ruokaa: linssipataa ja kasvispihvejä Kaitaliinan ohjeella. Onnistui yli odotusten vaikken löytänytkään kaupasta jeeraa ja persiljatkin unohtui. Ennen tätä päivää tahinitahna olisi hyvinkin saattanut kuulostaa joltain jolla voidellaan kuivia kyynärpäitä, mutta niinpä vaan Riehulan koekeittiöstä valmistui semmoset herkkupöperöt ettei paremmasta väliä. Ja terveellistäkin vielä.

Ymmärrätte hehkutukseni jos tiedätte mitään vastentahtoisesta suhtautumisestani keittiötä kohtaan... Jotenkin se koko hössötys ennen kuin pääsee itse asiaan eli syömään on vaan muulta kivalta pois.

Koska ihmisen nyt on vaan kuitenkin syötävä (ja mielellään jotain itsetehtyä ja eineksetöntä) olen minäkin yrittänyt kunnostautua tässä puuhassa. Hetkittäin koen jopa pieniä innostumisen aaltoja. Jokin aika sitten tein mm. kalakeittoa, kantarellitäytettyä kesäkurpitsaa (huom. kantarellit haettu ihan metsästä komeamman puoliskon toimesta!) ja seuraavaksi ajattelin kokeilla soijarouhepyöryköitä. Et kyl se tästä.

Sen alkujaankin ylimitoitetun haaveen itsetehdyistä karjalanpiirakoista taidan kyllä haudata ensi jouluun...(no heräähän siinä pieni kilpailuhenki kun samat pohjois-karjalaiset sukujuuret omaavat serkut tuntuu vääntävän fb:n mukaan piirakoita harva se päivä, ärh.)

Jos teillä on tiedossanne herkullisia (kasvis)ruokablogeja, pistäkäähän jakoon!

Jälkiruoaksi Maraboun passionhedelmä-tummaa suklaata, noussee yhtä kovaksi suosikiksi kuin vanha tuttu Lemon&Ginger. Nam!

Joulutoiveita

2010-12-13T05:40:00.000-08:00

Jos joulupukki tarvii lahjojeni kanssa apua, niin voisin haluta:

Musta-valkoisia Taika-astioita. Mukit on kaapissa, ehkä murokulhot tai tämä tarjoilulautanen olis kiva. Tai sitten ne ultrasöpöt espressokupit...

Ja kahvia olis kiva ryystää vielä joskus niistä KoKon valkoisista lautasellisista kupeista.

Hypistelin taas tänään kirjakaupassa Miina Savolaisen upeaa valokuvakirjaa Maailman ihanin tyttö. Joten sen haluaisin. Sehän on oikeastaan jopa pakollinen hankinta hyllyyni tulevaa ajatellen.

Lisäksi haluaisin mahdollisuuksien mukaan kameran, sähkökitaran, askarteluverstaan, ison palapelin, Supernatural-boxin, kipinän liikunnan harrastamiseen ja maalauspohjia. Ja maailmaan rauhaa.

Oikeasti olen iloinen jos saan kirjan, vihreitä kuulia ja villalankaa. Kiitos.

Keskiviikkokeventäjät

2010-12-08T03:53:00.000-08:00

Viime viikolla unohdin tyystin keventää, joten nyt tuuttaa sellasta settiä että heikompia hirvittää. Studio Julmahuvilla taas, mutta kun se on vaan paras.

Katoin tän neljä kertaa läpi ja naurattaa joka kerta. Ehkä pimeintä tässä on se, että tällainen kappale on joskus tosiaan tehty....no, katsokaa itse.

Asioiden hoitamisen sietämätön vaikeus

2010-12-07T06:23:00.000-08:00

Joku saattaa muistaa kuinka tuskailin etsiessäni asiallisen näköistä albumia hääkuville. Tarjolla oli aika hmm... mielenkiintoisia ehdokkaita, mutta lopulta löysin kauniit albumit kuville Akateemisesta. Himmeänä hohtelevaa hopeabeigen sävyä (se ON väri), koristeena pelkästään kannen koukerot. Ei sydämiä, ei ällöhääjuttuja.

Nyt ollaan niin pitkällä että aloin jopa järjestelemään kuvia albumiin. Eihän siitä ookaan kun pari kuukautta kun albumit löytyi. No kakspuolinen teippi loppu heti että katellaan millon loput kuvat on kansiossa...

Joku joskus kommentoi että vitsi mä ainakin teettäisin kuvat innoissani heti häiden jälkeen ja laittaisin kansioon...öö, järkkää eka ne häät niin huomaat kuinka sen jälkeen kaikki häihin liittyvä tehtävä jotenkin kummasti lykkääntyy...

Tein jouluasetelman kirppistarjottimelle hopeapalloista ja kynttilöistä. Ja pari hyasinttiakin on jo mestoilla, vau mikä joulun tuoksu!
Hääpuku on roikkunut makkarin vaatekaapin ovessa jo muutamankin kuukauden. Ensin meinattiin unohtaa koko puvut pesulaan...No tokihan se hääpuku voi olla kaunis koriste, mutta....ei Sol:n räikeässä pesupussissa. You heard me.

Mä en ymmärrä miten voi olla niin vaikeaa siirtää puku pesulan pussista oikeaan pussiinsa ja kaappiin? Meneehän siihen tosiaan ne kaks minuuttia.

Samalla rullasin Murun kaulavaatteen purnukkaansa. Huh, mikä homma.

Meillä taidetaan olla ihan pikkasen tämmösiä boheemeja...ja täällä kuitenkin siivotaan. Aina välillä. Ihan oikeesti. Nyt yritän saada jostain lisää sitä teippiä...

Kohti maaseutua

2010-12-03T01:57:00.000-08:00

Alkoi tuntua siltä, että on pakko päästä mökille. Ihan sinne korpeen, missä lähin naapuri on jossain kilsan päässä ja sillä on lehmiä. Odotan lepuutusta, hyvää ruokaa, saunaa ja leffoja. Vähän glögiä, kirjoja ja ehkä joulutorttuja. Muuta ei tarvita.

Mukavaa viikonloppua ja lämmintä itsenäisyyspäivää!

Palaan ensi viikon puolella blogiin.

Leffa, joka ei toiminut

2010-12-01T23:49:00.000-08:00

Tällä viikolla katsoin elokuvan, joka ei kolahtanut, ei sitten yhtään. Kyseessä oli Rachel getting married (2008), pääosassa Anne Hathaway. Minä olen aika kaikkiruokainen elokuvien suhteen ja harvoin jään täysin kylmäksi elokuvalle tai haukun sen ihan lyttyyn. No, nyt kävi valitettavasti niin.

Elokuva kertoo perheestä, jolla on takanaan rankka tapahtuma menneisyydessä. Vietetään toisen tyttären häitä, joihin Hathaway palaa vieroituksesta. Sitten puidaan menneisyyttä ja tulehtuneita perhesuhteita oikein antaumuksella. Anne Hathaway on roolissaan ihan ok, tosin en häneen rakastunut syvemmin tälläkään kertaa.

Elokuva on täynnä puhetta, valitusta, kiukuttelua, valitusta. Välillä kuvataan käsivaralta kamera heiluen, jolla ilmeisesti tavoitellaan aitouden tuntua. Heitetään mukaan vaivaannuttavia, teennäisiä kohtauksia kuten kohtaaminen sulhasen perheen kanssa ja liian pitkään jatkuvat puheet häitä edeltävillä illallisilla. (Eniten myötähäpeää aiheutti kuitenkin tiskikoneentäyttökohtaus, jossa kaikki hurraa ja viulut soi....).

Älkää ymmärtäkö väärin, minä pidän elokuvista joissa puhutaan paljon (Woody Allenin ystävä täällä), en kaipaa elokuvilta aina toimintaa, päinvastoin pidän draamoista. Tämä oli jotenkin vaan niin teennäinen ja pitkäveteinen. En koskaan tee näin, mutta lopussa jopa kelasin leffaa eteenpäin että se loppuisi nopeammin. Ja se on vastoin kaikkia minun leffasääntöjäni, elokuvaa ei koskaan kelata eteenpäin. Paitsi, noh, jos se on niin huono.

Tiedän yhden ihmisen, joka on tämän katsonut ja ollut täysin samaa mieltä kanssani; elokuvaa opiskeleva perheenjäsen sanoi joskus hyvin painokkaasti, että tämä elokuva oli todella huono. (Ja en todellakaan tarkoita, että elokuvaopiskelijan sana on laki, makuasioita...) Siitä lähtien kyseinen leffa on minua kiinnostanut, ajattelin ettei se voi olla niin huono, se ei vaan tajua nyt tämän draaman päälle. Katsottuani elokuvan, voin vain todeta että tämä oli todella kummallinen, tylsä, minun mittapuullani huono elokuva, joka ei rankasta aiheestaan huolimatta koskettanut minua ollenkaan. Mutta makuasioitahan nämä.

Minua kiinnostaisi todella tietää mitä mieltä muut ovat tästä elokuvasta, joten jos olet nähnyt sen ja erityisesti jos pidit siitä, kerropa mielipiteesi!

Elokuvan traileri täällä.

Amerikan herkkuja, romua ja voimalaamoja

2010-11-29T02:37:00.000-08:00

Viikonloppu meni ihanasti rentoutuen Murun siskon ja miehensä hoivissa. Lauantaina he järjestivät Murun synttärilahjan eli San Francisco-päivän kotonaan.

Olemme olleet kimpassa San Franciscossa kaksi kertaa, molemmilla kerroilla asuimme yhteisessä kämpässä kuukauden, joten ihania muistoja ja hauskoja juttuja molemmilta reissuilta riittää. Koska näyttää vahvasti siltä, ettei tästä taloudesta matkata ihanaan kaupunkiin ihan vähään aikaan, järjestivät kivat meille mahtavan muistelupäivän!

Päivä alkoi brunssilla, johon kuului vakioaamupalamme reissulla maukasta cheddaria, Philadelphia-tuorejuustoa ja pulptuoremehua unohtamatta. Aamupala toi reissut elävästi mieleen!

Brunssin jälkeen lähdimme suorittamaan hiukan asiaankuuluvaa shoppailua, tällä kertaa shoppingreissu suuntautui tosin Hietalahden Kierrätyskeskukseen, jonka annista myöhemmin, sekä antiikkihalliin ihmettelemään hienoja lamppuja. Routa ajoi kaks porsasta Kakkugalleriaan ja haimme iltapäiväkahveelle setin kakkupaloja, joista suoritimme makutestit kahvin kera. (Ameriikassa päivittäiseen rutiiniin kuului naispuolisilla osallistujilla kakkupalojen hakeminen kahvilasta ja nippu tuoreita julkkishömpötyslehtiä.)

Mun testissä parhaiten pärjäsivät vanilja-punaherukkaleivos ja passion-juustokakku...

Koska tässä porukassa ajatellaan enimmäkseen ruokaa ja koska sitä saa seuraavaksi, keskittyi SF-päiväkin suurimmaksi osaksi ruoan ympärille. Kävimme usein Mo´s-nimisessä dinerissa, jossa oli loistavat hampparit ja aamupalat joten lauantain päivällinen oli herkullinen hampparisetti. Pojille lihamyllystä putkahtaneet megapihvit ja meille tytöille kana-vuohenjuusto-pestohampparit. Lisäksi chili cheese fries, joka näyttää joo vähän rankalta (ja sitä se onkin), mutta on ihan tajunnanräjäyttävää. Papuchilimössöä, ranskalaisia ja reilusti cheddaria, kyllä ne jotain tekee oikein Jenkeissäkin. Suolaisen ja juuston ystävä kiittää ja pistää verisuonet tukkoon.

Loppuilta kului matkakuvien ja muisteloiden merkeissä. Lisäksi SF:ssä kuvattu leffa, jonka piti olla Dirty Harry. Olimme kuitenkin juuri katsoneet sen, joten valitsimme hyllystä tällä kertaa Elephantin.

Loistava päivä!

Sunnuntaina lähdimme samaisen pariskunnan kanssa Hämeenlinnaa kohti, Metsänkylän navettaan, joka on vanhojen rakennustarvikkeiden myymälä.

Ihana pihapiiri täynnä vanhoja rakennuksia ja navetta täynnä vanhaa kamaa niin vanhan rakennuksen kunnostajille kuin meille, jotka pitävät kulahtaneista, elämää nähneistä tavaroista.

Me varasimme erään kauniin aitanoven työpöydän pöytälevyksi. Kaverit varasivat ison lattialankuista tehdyn pöydän kesäkeittiöönsä, pitkän pirtinpenkin tv-tasoksi ja suuriin ikkunanpokiin tehdyn peilin.

Lähellä olisi ollut kahvila, jossa oli meneillään myös joulumarkkinat, mutta me lähdimme karkuun pakkasta ja ihmismääriä. Mutta vau mitkä loistolöydöt! Tavarat kotiutuvat myöhemmin viikolla pakettiauton kyydissä.

Kaupassa oli myös pari kissaa, jotka lämmittelivät keinutuolissa takkatulen lämmössä. Suosittelen käväisemään navetalla vaikka kesälomareissulla. Myynnissä oli paljon erilaisia ikkunanpokia ja niistä tehtyjä peilejä, kylttejä, avaimia ja vaikka mitä ihanaa. Lisäksi aitauksessa möllötti muutama laama (alpakoita ne kai on), joita en pakkasen vuoksi kyennyt kuvaamaan.

Btw, otsikon Voimalaama=kaveripiirissä kehitelty, paljon käytetty, tehokas lyönti mökin krokettipelissä.

My precious

2010-11-25T04:12:00.000-08:00

Täällä ollaan nyt jossain alkavan talviunen huuruissa –miten mä melkein unohdin esitellä teille Suuren Maalausprojektin tulokset!

Tästä lähdettiin: alunperin Murun aasialaishenkiset cd-kaappi ja lipasto näyttivät viininpunaisessa värissään jotenkin ankeilta ja elähtäneiltä. Erityisesti talvella pimeään aikaan ne tekevät koko olkkarista tunkkaisen.

Kalusteiden muoto miellytti edelleen, ainoastaan väri alkoi näyttää päivä päivältä ankeammalta. Muru hioi, minä maalasin, se oli työnjako.

Ja siinä ne nyt loistavat valkeana ja raikkaana!

Emme halunneet käyttää mitään maalinpoistomyrkkyjä, joten hiomalla ei vanhaa maalipintaa saanut pois vaan lähinnä siihen sai pienen tarttumapinnan. Minä maalasin kalusteet ensin pohjamaalilla ja sitten 2 kertaa Tikkurilan Tunne Väri-sarjan Jasmiinin sävyisellä maalilla.

Nyt Vertigo-juliste näyttää paljon raikkaammalta valkoisten kalusteiden seurana ja kaikki esineet lipaston päältä jopa erottuvat –viininpunaisesta ei erottanut mitään enkä osannut siihen myöskään yhdistää onnistuneesti mitään väriä.

Joistain kohdista kuultaa tumma pohja enemmän läpi ja muutenkin nuo on maalattu aika ronskilla kädellä. Mutta lopputulos saakin olla vähän raaka.

Halkosysteemi näyttää tuoreelta vaaleiden kalusteiden parina. Huhtamäen makeislaatikko säilöö säilytettäviä lehtiä, Murun ukin tekemä vanha tuohikori paperinkeräykseen meneviä.

Tässä se nyt sohvalla makoilee ja lepuuttaa silmiään työnsä jäljessä joka päivä. Kova homma mutta kannatti!

Keskiviikkokeventäjät

2010-11-24T01:59:00.000-08:00

Tänään Fingerporin teräsvillaa. :D

Blogipikkujoulut

2010-11-22T04:11:00.000-08:00

Lauantaina oli bloggaajien pikkujoulut Porvoonkadun Baaribaarissa. Olin otettu kutsusta, mutta samalla aika jännityksessä (no yllätys). Näin jo itseni istumassa tuppisuuna nurkassa joku nyppyyntynyt akryylineule päälläni, tyylikkäiden ja sanavalmiiden kanssabloggaajien parveillessa ympärillä. (Kyllä, se nyppyyntynyt akryylineule oli mukana, mutta sain mä sentään muutaman sanankin sanottua. ;)

Paskis (minä ja Chatrin) sai kunnian tehdä pikkujouluihin nimikyltit. Oltiin sit aika tärkeenä tästä tehtävästä.

Paikalla oli vajaa 30 bloggaria, suurin osa minulle ennestään tuntemattomia mutta muutama "tuttukin" (mm. bubble, ravenwaves, Nooruska, Mikaela, Päivi), joiden blogeja on tullut seurattua jo pitkän aikaa. Oli hauska nähdä jokapäiväiset blogikaverit livenä, olivat just niin kivoja kuin olin kuvitellutkin. :)

Järjestelyporukka (mm. edellämainitut) oli nähnyt suuren vaivan kasatessaan pikkujouluja, ruoka oli ihan mahtavaa ja sitä oli riittävästi (mm. täytettyjä patonkeja, juustoja, salaattia, muffinseja...). Lisäksi meillä oli arvonta jossa kaikki voitti sekä tietokilpailu, jossa meidän ryhmä tuli toiseksi (ei saatu niitä lisäpisteitä vaikka yritettiin lahjoa tuomaria).

Saatiin myös tuotekassit tai itseasiassa kolme; niistä löytyi mm. Korresin, Keunen, Koruharakan, Nanson, Pauligin, Fazerin ja Disneyn tuotteita (ei tarviis mainostaa mut mainitsin silti), tuntu ihan että joulu olis tosiaan tullu, kuhina vaan kävi kun porukka ihmetteli että mitä kaikkea ihanaa "paketeista" löytyy.

Mä sain Koruharakan paketista kuvassa näkyvän silmäkorun, se on hieno mutta en tiedä vielä moukaroinko sitä kenties himmeämmäksi...

(Kuvassa on myös Max Factorin-lahjapakkaus, joka ei siis ollut mukana tuotekasseissa. Halusin vaan mainostaa että nyt jos tarvitsee hyvää ripsaria, niin Sokokselta saa Masterpiece maxin hinnalla paketin, jossa on ripsarin lisäksi hyvä, musta kajalin pätkä ja ihanan väristä oranssinpunasta kynsilakkaa.)

Tosi kivat pikkujoulut ja mahtavia tyyppejä, kiitokset kaikille, mä haluun ens kerrallakin mukaan! :)

Viikon saldo

2010-11-19T05:46:00.000-08:00

Tämän hyvin sekalaisen kehysjoukon taikominen hiilenmustaksi spraymaalilla. Voin kertoa että tuli aika hemmetin hienoja! Rappusseinän kehysprojekti siis etenee hitaasti. Olen rohmunnut euron, parin hintaisia kehyksiä kierrätyskeskuksesta. Vielä tarvitaan kehyksiä noin 20....

Pari vierailua Kierrätyskeskukseen, löytyi niitä kehyksiä ja kuparin ja hopean värisiä kynttilänjalkoja. Sekä punainen samettihame.

Iloa lumesta, mutta suuri järkytys pakkasen purevuudesta. Miten tähän kylmyyteen ei ikinä totu?!

Myöhäinen synttärilahja, ihana suklaakasvohoito, jonka jälkeen sai onneksi suklaata myös sisäisesti. Muuten se oiskin aika sairasta kidutusta.

Kiva kerta maalauskurssilla, jonne en olis millään jaksanut mennä, mutta jolla sain "lumen näyttämään ihan lumelta". Ihanan koukuttavaa puuhaa se lumen maalaaminen.

Kiva perjantai-ilta tiedossa, jolloin ei todellakaan astuta enää ulos kylmyyteen vaan hämyillään kynttilänvalossa, katsotaan leffaa ja korkataan glögikausi.

Huomenna tiedossa jotain tosi mukavaa ja jännittävää, siitä enemmän sunnuntaina. Ehkä. Tai sitten kun kykenen. :)

Mun kissat

2010-11-18T04:23:00.000-08:00

Siinä on mun kissaperhe. Koska tähän talouteen ei oikeaa ronttia voi Murun allergian takia ottaa, tekaisin meille keraamisen kolmikon.

Paksuja kissoja niiden olla pitää.

Äitikissa ja pentukissa vartioi ja iskäkissa vetää sikeitä.

Tämä tuikkukuppi tuo mieleen karjalaisen kirjonnan ja olen aivan ihastunut siihen. Tuikkukuppi on Pentikistä ja se on saatu anopilta muutamia vuosia sitten. Tämäkin sarja on lopetettu aikoja sitten, joten jos joku löytää näitä jostain tai haluaa kenties luopua omistaan, niin vinkatkaa mulle heti!

Keskiviikkokeventäjät

2010-11-17T01:03:00.000-08:00

Pieni traileri kaikille 80-luvun, Rockyn ja kuopiolaisten ystäville. Studio Julmahuvi on edelleen ihan tajuton!

"Kehityskertomus mitättömyydestä kohti keskinkertaisuutta".

Torey Hayden-kynnys ylitetty!

2010-11-15T00:53:00.000-08:00

Torey Hayden oli minulle pitkään jotenkin kirosana, myönnän etten ollut tutustunut yhtä nihkeää lukuyritystä enempää kirjailijan tuotantoon, mutta pidin jotenkin hiukan outona että niin moni näistä kirjoista tuntui tykkäävän.

Torey Hayden on erityisopettaja, joka on kirjoittanut useita kirjoja työstään sulkeutuneiden ja häiriintyneiden lasten kanssa. Useimmat kirjoista ovat siis tositarinoita.

Joskus teininä yritin lukea varmaan 30 sivua jotakin Haydenin kirjaa ja jätin homman sikseen; silloin tarina vaikeista lapsista lähinnä nyppi ja kirjan piirretty kansikin oli jotenkin tosi syvältä (tiedän, aika typerä syy teilata kirja).

Ajattelin antaa uuden mahdollisuuden kuunnellessani ystävien hehkutusta kirjoista. Kaveri lainasi ensin Auringonkukkametsän, joka on fiktiivinen tarina. Sinänsä koskettava ja kiinnostava aihe, mutta tarina eteni jotenkin junnaten ja laahaten; kirjan kieli oli jollain tavalla hiukan maryhigginsclarkmaista, tyyli, jota en voi enää sietää. (Teininä ahmin Maryn kirjoja, mutta enää en pysty; se jenkkilätinä maailman suurimmista mantelinmuotoisista silmistä, persikansävyisistä, korkeista poskipäistä ja kamelinvärisestä himmeänä hohtavasta silkkipoolosta saa minut lopettamaan kirjan kuin kirjan.)

Auringonkukkametsässä ei lätisty muistaakseni sentään kamelinkarvapooloista, mutta sävy oli kuitenkin turhan kesy ja hidas makuuni. Jatkoin kirjan urheasti loppuun ja ajattelin että kyllä mun Toreyt oli nyt tässä.

Kaveri lainasi toisen Torey Haydenin, tällä kertaa tositarinan sulkeutuneesta, puhumattomasta tytöstä. Kirja oli Aavetyttö ja luin sen viime viikolla parissa illassa.

Tämä kirja meni edellisestä poiketen suoraan asiaan, sivuutti turhat höpinät ja kertoi järkyttävän tarinan pienestä, piinatusta tytöstä. Luin kirjaa välillä käsikarvat pystyssä ja menetin melkein yöuneni, niin karmaiseva se oli. Aiemman kirjan perusteella en ollut ihan varautunut tällaiseen horroriin.

Tämä muistutti taas siitä, ettei kannata tuomita kirjaa/kirjailijaa mielikuvan (tai kannen, heh) perusteella. Löysinpäs vuosien epäilyjen jälkeen uuden kirjailijan, jonka ajatuksia herättäviin kirjoihin aion todellakin tutustua paremmin!

Luetko sinä(kin) Torey Haydenia tai onko sinulla ollut vastaava, ennakkoluuloinen suhde johonkin kirjailijaan?

Muistoja lapsuudesta-haaste

2010-11-12T01:19:00.000-08:00

Sain kivalta Tiitiäiseltä lapsuusmuistohaasteen. Minä tykkään haasteista ja muistelusta, joten täältä pesee!

Mitä vastasit pienenä kysymykseen "mikä sinusta tulee isona"?

Terveydenhoitaja, kun kaikki muutkin vastas. Kunnes hyvin pian tajusin että ne A. joutuu koskemaan vieraita ihmisiä, B. joutuu työntämään piikkejä niihin. Joten siitä lähtien vastaukseni oli laulaja (taustalaulajakin ois käyny, kunhan vain ois saanu olla laulaja). Toinen kova oli televisiossa ohjelmien kuuluttaja. Laitoin äidin huulipunaa, muutin ääntä vähän matalaksi ja luin peilin edessä läpi päivän TV-ohjelmat Seurasta.

Tällä hetkellä en edelleenkään tiedä mikä minusta tulee isona...

Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Taotao, Pikku Kakkonen (varsinkin se Varokaa heikkoa jäätä-nalle) ja Pelle Hermanni jota samalla ihastelin ja pelkäsin. Kylli-tätiäkin tuli jossain vaiheessa (olikohan ne uusintoja vai oonko oikeesti niin vanha) ja se innoitti useisiin piirustus-selostusleikkeihin. Tais mennä vähän off-topic. No He-man oli kans kova.

Lempileikkejäsi?

Jo mainitut Kylli-täti ja ohjelmankuuluttajaleikki. Radio-ohjelmaleikki. Bändileikki veljen kanssa ("ollaanks bändiä?"). Liikenneleikki pihalla ja majojen teko. Tarzan (kiipesimme veljen kanssa puuhun ja teimme tyhjästä konvehtirasian sisuksesta näppiksen; tällä Tarzanilla oli tietokone.)

Rosvoleikki kaverin kanssa (joko rosvo kiipeili aitan katolla ja mahdollisimman hankalissa paikoissa tai sitten teimme sisällä laser-radan naruista, jonka läpi piti pujotella pimeässä huoneessa taskulampun kanssa ryöstämään timanttia.) Samaisen kaverin kanssa vierailimme vähän turhan usein autiotalolla, jonne kuvittelimme erilaisia murhamysteerejä ja kummitustarinoita.

Parhaat synttärisi ja miksi?

Ei ainakaan ne, joilla pikkusiskoni joka oli ihan vauva, vei kaiken huomion. Olin ihan huonona kun en tajunnut mitä ihmeellistä siinä kakkakoneessa on. :)

Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Harrastin vähän aikaa taitoluistelua ja kilpatanssia. Tykkäsin myös jalkapallosta.

Ensimmäinen musiikki-idolisi?

Dingo oli aika kova, mutta olin aika pieni silloin. Enemmän iski Kylie, jonka ekaa kasettia (Kylie, -88) soitin joka aamu kerran ennen kouluun lähtöä ja kerran koulusta tullessa. Lauloin sanoista katsoen kaikki biisit kaksi kertaa päivässä, en osannut englantia mutta harjottelin ääntämään väkisin.

Paras joululahjasi/muu lahja jonka olet saanut?

Hmm, varmaan joku My little pony.

Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et ole vielä tehnyt?

No vaikka mitä! Ainakin olla fudista pelaava, He-man ja Mylittlepony-asuinen, toimittajakuuluttajatarzantimanttirosvomainen Kylie-imitaattori.

Ottakoon omakseen haasteen ken haluaa!

Keskiviikkokeventäjät

2010-11-10T06:18:00.000-08:00

Keskiviikkoisen kevennyssarjan saa aloittaa huippu Ricky Gervais ja Konttorista tuttu, tuskastuttavan ihana roolihahmonsa David Brent.

Lyhyt, pyylevähkö mies valkoisessa puuvilla-asussa, kyyhkynen ja cheesy balladi.

What´s not to love?

Kaksivuotiskahvit

2010-11-09T03:49:00.000-08:00

Viime päivien kiire on hellittänyt ja blogillekin ehtii taas. Ja on syytäkin, pieni bloginmurmelini täyttää tänään 2 vuotta!

Viime aikoina blogin kirjoittaminen on maistunut ja tänne on löytänyt tiensä oikein mukava, pieni porukka lukijoita ja kommentoijia. Kiitos kaikille, jotka jaksatte täällä hengata! Jokainen kommentti ilostuttaa edelleen.

Pari pientä uudistusta synttäreiden kunniaksi: pistän jakoon muutamia Paskisteluohjeita aika ajoin, ei varmaankaan mitään maailmaa mullistavaa mutta jotain pientä ohjeen tynkää, kutistemuovitekniikkaa ainakin.

Tunnisteissa Paskiksen alle menee tästä lähin kaikki käsin väsätty koruista maalausprojekteihin.

Ja koska Jämäkäpälöinnin motto on Ei niin kauheen vakavaa ja koska maailmassa on niin paljon kaikkea tyhmää ja totista, alkaa keskiviikkoisin postaussarja Keskiviikkokeventäjät. Näissä keventäjissä ei kaloreita lasketa vaan tuodaan keskelle viikkoa huumoripläjäys. Päinvastoin kehotankin jokaista ottamaan kupin kahvia ja pullaa ja nauttimaan keskiviikkoinen kevennys herkutellen.

Huumorin tasosta on turha valittaa. Meitsi vetää tätä Kevennystä.

Muuten sama sekalainen setti jatkuu kuin tähänkin asti; Paskistelua, inspiroivia asioita, enimmäkseen keveää ja kivaa. Sellasta pientä ja mukavaa.

Epätäydellinen mutta syvällinen esitys

2010-11-04T04:09:00.000-07:00

Tiedättekö kun joku esine on niin ruma ja epäonnistunut, että sitä alkaa pitää jo sympaattisena ja jollain tavalla kiintyy siihen, ehkä säälistä.

No tälle allaolevalle keramiikkatunnin makkaratekniikkaharjoitusvaasille kävi just niin.

Tadaa! Siis se on niin kammottavan vänkyrä möhkäle, ettei mitkään selitykset auta. Alussa pohja on lähtenyt ihan mukavasti liikkeelle kunnes jotain on mennyt todella pahasti pieleen...:D Siispä päätin, että jos tästä nyt tuli kerta tämmönen niin ainakin se koristellaan vielä pilkuilla ja painelin möhkäleen pilkkuja täyteen. Ja päätin lasittaa muotopuolen ylpeästi kirkkaan turkoosiksi. Täällähän ei anteeks pyydellä.

Kuinka ollakaan lasite oli vielä sellaista joka kuroutuu helposti uunissa, mutta jotenkin sekin seikka sopii vaan tähän settiin. Lopputulos on jotakin hienon hassua patinoituneen ja ruostuneen välimaastossa.

Lasitteen jälkeen jotenkin rakastuin tähän. Se ei oo ehkä täydellinen ja se on ehkä vähän hassu, mutta se saa ollakin. Se on vähän kun ihmisten kanssa, virheettömyys on tylsää.

Joten turkoosi outous saa paraatipaikan uudeksi maalatun lipaston päältä, kunhan se valmistuu.

Huomasin että viime aikoina elämäni on pyörinyt hyvin paljon erilaisten pensselien ja sutien seurassa. Maalisudit on viuhunut harva se päivä kalusteiden muodonmuutoksessa (puolet tehty!) ja viime viikolla aloitin akryylimaalauskurssin.

Taannoisilta kauneusmessuilta hommasin myös meikkivoidesiveltimen, johon ihastuin. Suti on niin ihanan pehmeä, että sillä voisi sivellä naamaansa ihan huvikseenkin ja meikkivoide levittyy sillä kauniisti, tarkasti ja peittävämmin kuin sormilla tai sienellä (joka tuntuu minusta jotenkin imaisevan kaiken voiteen itseensä.) Toinen hyvä ostos oli peitevoidesivellin, ainoastaan se Joe Blascon peitevoide puuttuu vielä.

Keitottaa

2010-11-03T08:29:00.000-07:00

En ole mikään suuri ruoanlaiton ystävä. Tykkään kyllä kauheesti syödä kaikkea mahdollista, mutta kokkailu ei oo vaan kivaa. Tai no voi se joskus jopa hetken aikaa ollakin, mutta kyllä se vaan on parasta kun joku muu laittaa ruoan ja itse pääsee vaan syömispuuhiin!

Mua nyt huvittaa kovasti taas, että minä annan täällä jotain reseptivinkkejä mut vaihtelua se on tämäkin.

Kasvissosekeitto on simppeli, edullinen, melko nopea ja hirmusen hyvää. Teen sitä aika usein. Sen voi tehdä tietysti monella tavalla, mutta tässä on mun yleisimmin käytetty keitos.

• 1 litra vettä

• 2 kasvisliemikuutiota

• porkkanaa, aika monta

• bataatti, yks hyvänkokonen

Kun kovat osaset on pehmenny, pistetään ne mössöksi sauvasekoittimella.

Lisätään

• puoli pakettia Koskenlaskijan Voimakasta sulatejuustoa (tälle herkulle vois perustaa kaikki maailman ruoat, nam!)

• useita rouhaisuja Meiran Kuumaa Etelä-Amerikan mausteseosta (superhyvä mauste, toimii ruoassa kuin ruoassa)

• 1 tl Mama Africa´s Zulu Sauce Red Chilli tulista maustekastiketta (1 tl tosiaan riittää tulistuttamaan koko litran sopivan tuliseksi, joten annostele varovasti)

Ja valmis! Riittää parille ihmiselle kahdeksi päiväksi, yhdelle vaikka kuinka moneksi. Kai sitä voi pakastaakin. Syödään mieluiten ruisleivän ja ehkä raejuuston kanssa.

Molemmat maustevinkit olen aikoinani saanut ystävältäni Chatrinilta ja ne todella toimii. Mama Africaa saa ainakin Prismasta, pullo on tulinen ja riittoisa.

Synkeän marraskuun Pelastajaelokuva

2010-11-01T04:28:00.000-07:00

Tänään Subilta tulee huippuleffa Little Miss Sunshine klo 21. Suositellaan lämpimästi pimeään, hyiseen syksyyn ja mahdolliseen maanantaiahdistukseen. Auttaa varmasti!

Kun näin tämän elokuvan, olin ihan myyty; komedia, jossa on mukana mustaa huumoria, hienoja roolihahmoja, hyvät näyttelijät ja keltainen Volkkaribussi. Leffasta jää hyvä, kevyt ja jotenkin sydämellinen olo. Ja tuota pikku Olivea tekisi mieli rutistaa...

Minä asettaudun ainakin sohvalle yhdeksältä tacosetin kanssa!

Mieskengät ja värikoru

2010-10-30T10:06:00.000-07:00

No tässä ne nyt on: kauan odotetut, mutta lopulta löydetyt mieskengät! Ne jalassa poseerauskin muuttuu hiukan rehvakkaaksi. Leuhkaksi.

Ei vois olla ihanammat kengät, nämä jalassa tulee sellanen kotosa ja vähän mukavan poikamainen olo.
Heitin hyvänkin vitsin, kun sanoin että mennään kuvaamaan kun on vielä valosaa..."valosaa" joo....

Rakkaus on suurta näihin kenkiin.

Päällä myös uunituoreet (ehhehhe, näin voi tosiaan sanoa) koruni, jotka väsäsin kutistemuovista. Nyt tuuppas sellaset korut että on ihan täysin kantajansa makuun; sekopyörylöitä ja paljon väriä!

Kutistemuovia myydään arkeittain ja siihen voi piirtää tai vaikka leimata kuvioita. Sitten leikataan haluttuun muotoon ja tuupataan uuniin ihan hetkeksi; siellä ne kutistuvat rajusti ja muuttuvat koviksi ja paksuloiksi.

Tein koko setin; kaulakorun, rannekorun ja korvikset. Tykkään itse näistä ihan älyttömästi, nyt tais löytyä tekniikka ja malli joita aion jalostaa ja viljellä vähän enemmänkin.

Kenkäihmeitä ja kadotettu feng shui

2010-10-28T05:36:00.000-07:00

Eilen kun raahasin selkä vääränä niin taidetarvikkeita kuin rautakaupasta kaksoiskomponenttiliimaa ja lakkaa (don´t ask...) sekä spraymaalia, maltoin pysähtyä hetkeksi kenkäkauppaan. Onneksi menin sillä siellä minua odotti mainiot, ihan haikailemani oloiset talvikengät. No eihän ne mitään nahkaa ollut ja köyhän ei kannata ostaa halpaa ja joojoo, mut köyhä ei viitsis myöskään luistella talven läpi consseissa tai virttyneissä, vuorittomissa nahkasaappaissaan (kuten viime talven pakkasissa!). Varrelliset, pehmovuorta pitkin sisustaa ja hinta alhainen, tokihan ne mukaan lähti.

Kenkäonni jatkui tänään kun poikkesin taasen kenkäputiikkiin (ja totesinkin kaverille että jospa eilisen kaltainen kenkäonni suosisi tänäänkin) ja bongasin alehyllystä tottakai jo kauan haaveilemani kaltaiset mieskengät! Hinta oli naurettava, ainoa koko oli 36 ja pelkäsin että ne on liian pienet, mutta nehän sopikin passelisti jalkaan. Siis nää on ihan tajuttoman ihanat! Yritän saada Murun kuvaamaan kengät jalassani viikonlopun aikana niin näätte sitten kuinka ihanat. Nyt vaan tämmöset huonovaloset, nihkeet maistiaiset.

(Oon tosi täpinöissäni koska mulla ei tosiaan ole juurikaan kenkiä, vaikka Muru väittäs muuta. Ballerinoja ja läpsyjä ei lasketa tähän vuodenaikaan!)

Jos luulitte että olen levittänyt sanomalehteä ihan vaan kuvausrekvisiitaksi, luulitte väärin. Olohuoneen lattiaa peittää sanomalehtikerros, sillä meneillään on massiivinen maalausoperaatio. CD-laatikko ja lipasto on maalauksen alla (siis tässä vaiheessa vasta hylly on maalattu, muut osat odottavat vasta hiontaa), joten nurkassa on maalausnurkka ja laatikot kokoustavat keskellä lattiaa.

Lisäksi olkkaria koristaa ne roinat ja cd:t ja dvd:t, jotka on tyhjennetty laatikoista, cokispulloja, jotka ovat jääneet häistä ja joita emme edes juo, spreijausta odottavia kehyksiä ja pöytä ja osaksi sohvakin täynnä minun korutarvikkeita ja romuja. Tästä on feng shui kaukana.

Olen koko ajan menossa tai tulossa joltakin kurssilta, joten en todellakaan tiedä milloin maalausurakka saadaan päätökseen ja koti siivotaan ja rauhoitetaan kaikenlaiselta touhuamiselta. Nyt se näyttää ihan oikeasti siltä kuin pommi olis räjähtänyt.

Ja niin, ne liimat sun muut liittyy tietenkin taas yhteen kurssiin, viikonloppuna on romukorukurssi, jossa niitä tarvitaan. Taidanpa alottaa blogissa pian kunnon Paskartelusarjan kun ohjeita olis ihan jaettavaksi asti...