Tänä syksynä olen hillunut kotona ihan huolella ja putsannut nurkkia turhasta tavarasta. Mustan Aukon a.k.a. varastohuoneen siivouksen jälkeen uskon että mikä tahansa on mahdollista. Mustaan Aukkoon oli nimensä mukaisesti hävinnyt tavaraa aikojen saatossa ja se oli niin täynnä järjestämätöntä rojua että sen ovesta mahtui juuri ja juuri astumaan sisään ja pyörähtämään paikallaan. Siivouksen yhteydessä löysin mm. vanhoja päiväkirjoja (voi punastus sentään...), alastoman nukkekodin perheen, jonka isä oli jäänyt yksinhuoltajaksi, vanhan ja rispaantuneen Leikkimökin runokoppa-kirjan, josta muistin muutamia runoja ulkoa ja yhden valkoisen maton jollaista olen halunnut makkariin... Löytyi sieltä myös jotain täysin käsittämätöntä kuten kahdet videot sekä muuttolaatikollinen vanhoja VHS-kasetteja. (Ja tähän asuntoon on kuitenkin muutettu neljä vuotta sitten. Oletan etten ollut silloin vielä valmis luopumaan 25 kertaa katsotusta Thelmasta & Louisesta tai kohisevasta versiosta Veren vankeja.)
Kun alkuun oli päästy niinkin supermassiivisella projektilla kuin Mustan Aukon kesytys, usko koko asunnon haltuunottoon tuntui mahdolliselta. Yksi kohde kerrallaan, rauhallisesti. Mitä useampi kaappi tai kohde on järjestyksessä, sen selkeämpi pää ja kevyempi olo minulla on.
Viikonloppuna repäsin ja kävin vaatekaapin läpi ajatuksella. Noudatin seuraavaa ohjetta:
• Tyly asenne päälle. Kaikenlainen tunteilu ja nössöily lähtee jäähylle.
• Jos en ole käyttänyt vaatetta vuoteen, se lähtee. Poikkeuksena jotkin juhlamekot tai erityisen paljon tunteita sisältävät vaatteet. Kirppispino ja Uffipino valmiiksi.
• Jos vaate ei istu, on kutistunut, epäedullinen kropalleni, kauhtunut, väri ei toimi tai jostain syystä muuten vaan jätän vaatekappaleen aina käyttämättä, se lähtee. Testaan jokaisen epäilyksiä herättävän vaatteen päälleni ja päätän tunteilematta sen kohtalosta samantien. "Emmätiiä"-vaatteilla on tapana jäädä pyörimään kaappiin.
• Kaikki "tämän kun lyhentäis/kaventais/värjäis, niin tää olis hyvä"-tuotteet pihalle, kun en kuitenkaan tee niitä muutoksia.
• Muistoilla ja ostomaalla ei ole mitään merkitystä, jos se Amerikan tuliainen on jotain edellä mainituista eikä sitä pysty kuitenkaan käyttämään. Pistän hyvän kiertämään ja myyn sen kirppiksellä jollekin onnekkaalle.
Suuri pino vaatteita lähtee piakkoin kirpparille. Huolellisen ja tylyn siivouksen jälkeen kaappi näyttää aika tyhjältä; pitää siis täydentää sitä ainakin muutamalla tuoreella t-paidalla. Ohjenuorani on että harkitsen jokaista ostosta ja ostan vain sellaista josta todella tykkään ja joka sopii monien vaatteiden kaveriksi. Tämän ei kyllä pitäisi olla kovin vaikeaa sillä shoppailen nykyään hyvin harvoin muutenkin.
Tässä elävä esimerkki vaatekaapin perusmokasta. Molemmat kuvien kengät ovat suuri harmitukseni; tykkään niistä todella paljon ja ne ovat ihanat jalassa. Vartin verran, istuen. Koon pitäisi olla n. 37 mutta minulle ne ovat auttamattoman pienet, koko on varmaankin oikeasti 36. Ostin nämä jenkeistä muutama vuosi sitten ja ne olivat viimeiset laatuaan, siksi haksahdin hiukan tiukalta tuntuneeseen kokoon...Typerintä mitä tiedän on kuitenkin liian pienissä kengissä kituminen (tai niiden ihaileminen hyllyssä), joten kiertoon vaan ja kirppikselle. Niisk.
Ruoste on hyvästä. Keramiikkalautasen olen tehnyt itse.
Sohva on iloisena. Tyynynpäälliset Espanjasta, olisinpa ostanut vielä toisen vihreän....
Kynttilänjalat on kirpparilta. Pienessä maljakossa säilytän koruja. Viirivehka on siitä kiva että se näyttää itse kun on janoinen ja nuokkuu kohti pöydänpintaa. Sitten muutaman päivän päästä tajuan ehkä antaa sille vettä.
Muratti oli kesällä ulkona, mutta ei se pahastunut sisätiloihin siirtymisestä. Kurottelee veikeästi ja näyttää mukavasti vanhanaikaiselta.
Takan kulmalta kurkkii vanhat olutpullot, mummon sininen kynttilänjalka ja kakunkoristetyypit.
